Kauhukirjallisuus

Kauhukirjallisuus on kirjallisuuden laji, joka käsittelee hyvin jänniä ja pelottavia ja kauhua herättäviä aisioita tai jotain ihme örkki mörkkejä. Tarkoitus olisi, että lukija kokisi olevan itse tekstissä. Kummitukset, vampyyrit ja ihmissudet ovat yleistä kauhukirjallisuudessa.

Kauhukirjallisuus suomessa
Mika Waltari kirjoitti aikanaan Poe-vaikutteisia kauhunovelleja nimimerkillä Kristian Korppi.
Kotimaista nykykauhua edustavat muun muassa Boris Hurtta ja Kari Nenonen.

Sbegu lol

Kirjaesitelmä Genesis, tekijä: Iina

Genesiksen kirjoitti Bernard Beckett. Kirja ajoittuu 2000-luvun lopulle, jossa ihmiset ovat turvassa mutteivat vapaita. Eli he eivät pääse pois asuinsaarestaan.
Eräs tyttö, nimeltä Anaksimandros, kertoo Adam Forden elämänvaiheita, koska hän oli todella merkittävä henkilö tehdessään teon mitä kukaan muu ei olisi tehnyt. Hän oli vartio puuhissa kaverinsa kanssa. Työssä piti ampua kaikki veneet tai muut alukset jotka lähestyivät porttia, mikä erotti kansalaiset ulkomaailmasta. Veneet kivasti räjähtivät mereen, ihmiset mukanaan. Kerran pieni vene lähestyi porttia ja Adam huomasi mitä veneessä oli. Nuori tyttö. Hänen piti ampua se, muttei pystynyt. Hän pyysi kaveriaan ampumaan. Siispä he vaihtoivat paikkaa, Adam meni vartiotorniin ja kaveri rantaan tähtäämään. Adam ei halunnut tytön kuolevan joten hän ampui kaverinsa. (jos rannalla tähtäävä henkilö jostain syystä epäröi hänet piti ampua vartiotornista) Adam pelasti tytön ja vei hänet luolaan, toi hänelle ruokaa ja peitteitä.
"Juonta en oikein saanut selville, koska en edes ehtinyt lukea kirjaa kokonaan. Silti kannattaa lukea, ei se niin huono ollut."

Tarina By:Rosa

Kävelin kohti uutta asuntoani, vanhaa kartanoa johon minun ja lapseni oli tarkoitus muuttaa. Olin yksinhuoltaja ja uusi elämä kerrostalokaksiosta perittyyn sukukartanoon kuulosti jännittävältä. Olin eronnut miehestäni neljä vuotta sitten poikani Danin ollessa vasta vuoden ikäinen. Dan juoksi innoissaan kartanon pihalla niin kovaa kuin viisi-vuotias pystyy juoksemaan. Kutsuin Danin sisälle katsomaan meidän uutta kotia, jonka historiasta en tiennyt paljon mitään muuta kuin että, vuonna 1854 kreivitär Elizabeth oli tappanut itsensä hyppäämällä kartanon ylimmästä- eli kolmannesta kerroksesta alas. Hänet haudattiin kartanon pihamaalle rautaisen ristin alle maanalaiseen kryptaan. Otin Danin syliini, halasin häntä tiukasti ja sanoin hänelle: "Lupaathan, että pysyttelet pihalla etkä mene lähellekkään metsän reunaa ilman minua?" "Lupaan", Dan vastasi ja hyppäsi sylistäni pois.

Seuraavana aamuna kun heräsin tajusin että, Dan ei ole sisällä. Etsin poikaa varmaan kaksi tuntia kunnes hän käveli sisään kaulassaan riipus, jossa oli pentagrammi. Tivasin Danilta missä hän oli ollut ja mistä hän oli riipuksen saanut, mutta poika pysyi vaiti. En jaksanut enää miettiä asiaa vaan menin tekemään päivällistä. Saatuani päivällisen valmiiksi lähdin etsimään Dania. Olohuoneeseen astuessani näin tumman hahmon juoksevan olohuoneesta sivuovelle ja sieltä ulos. Mietin hetken mikä se olisi voinut olla, mutta se keskeytyi kauhun huutooni: lattiaan oli maalattu verenpunaisella luku 666. Siinä samassa Dan astui huoneeseen viaton ilme silmissän ja kysyi: "Äiti, koska ruoka on valmista?"

kauhunovelli :D

Äiti oli kutsunut kaikki työkaverinsa juhlimaan sinä lauantaina. Kaikki talossa sillä hetkellä olleet istuivat pöydällä juttelemassa niitä näitä, kaikki paitsi nuori Mia. Mia katseli vieraita hieman arkana etäämpää. Oli jo myöhä, ja Miaa väsytti kovin, ja hän toivoi, että äiti laittaisi hänet jo nukkumaan. Niin huolehtivainen äiti kuin Mialla oli, mutta tällä kertaa äiti oli kyllä unohtanut lapsensa tyystin. Mia siirtyi taas vähän etäämmäs. Oikealla puolella Mia näki portaat. Mia pelkäsi portaikkoa, koska ne olivat iltamyöhään niin pimeät. Siksi hän halusi aina, että äiti saattelee hänet yläkertaan, jossa Mian huone oli. Äiti puhui sillä hetkellä jotain naapurin kissan vapaana pidosta, kun Mia sulki silmänsä, ja näytti mahdollisimman ärtyneeltä. Hän toivoi, että kun hän seuraavan kerran aukaisisi silmät, äiti olisi huomannut hänet. Mia aukaisi silmänsä hitaasti, mutta turhaan; äiti oli vieläkin pälättämässä vierailleen pöydällä. Tyttö huokaisi, ja sillä sekunnilla hän kuuli ylhäältä jotain meteliä. Hän tiesi 6-vúotiaana tyttönä jo hyvin, ettei yläkerrassa ollut ketään, mutta kuulosti, kuin joku olisi kävellyt yläkerrassa. Aivan, kuin joku olisi yrittänyt kävellä niin hiljaa, kuin vain voi, mutta joutunut huomatuksi. Ensin askeleet olivat kuin sydämenlyöntejä, tasaisia, "tykyttäviä". Ne muuttuivat kovemmiksi, epätasaisiksi, ja kymmenen sekunnin päästä ne hävisivät. Mian mielikuvitus lähti laukkaamaan. Entäpä, jos murhaaja olisi pysähtynyt portaikon yläpäähän, ja odottelisi siellä nyt, että tyttö menisi yksin nukkumaan? Nyt Miaa pelotti tosissaan. Mia katsoi taakseen, äiti vieraineen oli nähtävästi lähtenyt pihalle polttamaan tupakkaa. Mia koetti kääntyä portaista pois, mutta ei voinut. Hän oli jähmettyneenä paikoilleen, koska hän tunsi jonkun läsnäolon. Joku katseli häntä sieltä pimeydestä. Uteliaisuus, ja se, että tyttö sisimmässään tiesi, ettei kukaan voinut oikeasti olla portaikossa, saivat tytön ottamaan ensimmäisen askeleen kohti ensimmäistä porrasta. Mitään ei tapahtunut. Sitten Mia tunsi jo olonsa rennommaksi, ja pystyi ottamaan kolme uutta harppausta. Toinen porras, ja hän koetti nähdä, oliko siellä ylhäällä ketään, mutta oli aivan pimeää, eikä ketään näkynyt. Mia otti seuraavan askeleen, ja taas seuraavan, kunnes hän oli portaiden puolivälissä, jossa portaat vaihtoivat suuntaa. Mia katsoi ylös, ja näki tumman hahmon siellä. Mia ei todellakaan pystynyt liikkumaan, ja hän katseli vain ylöspäin. Kun silmät olivat tottuneet pimeyteen, erotti hän tumman hahmon olevan poika. Pojan silmänaluset olivat punaiset, ja lyhyet, harvat hiukset sojottivat ylös. Pojalla oli kädessään peili, josta Mia näki kasvonsa. Toisessa kädessä pojalla oli leipäveitsi, jonka teräosassa oli jonkin verran verta. Poika katsoi suoraan Miaa silmiin, ja siinä vaiheessa Mia ei saanut henkeä, kun poika otti yhden askeleen kohti Miaa. Mia kääntyi, ja otti lyhyitä, salpaantuneita askeleita pois päin pojasta. Hän katsoi koko ajan poikaa, kun otti askeleita alas. Viimeiset askeleet, jolloin tuli vastaan viimeiset portaat. Tyttö ei enää nähnyt poikaa, jolloin hän uskalsi kääntyä, ja...

Seuraavana päivänä Mia heräsi. Ensin Mia ei erottanut, missä hän heräsi, mutta hän oli sairaalassa. Äiti oli oikealla puolella sänkyä.
"Miksi teit sen?" äiti kysyi.
"Tein mitä?" Mia ihmetteli. Äiti purskahti itkuun.
"M-miksi... Miksi... Viiltelit... Ka-kasvosi ruville?" Äiti ojensi Mialle peilin, ja Mia katsoi siitä itseään. Hän ei tunnistanut peilissä olevaa ihmistä omaksi itsekseen.
"Paljonko kello on?" Mia halusi tietää.
"K-kaksi yöllä", äiti vastasi.
"Nukunko minä? Onko tämä unta?" Äiti tarttui Miaa kädestä, ja itki. Äiti oli järkyttynyt; miksi hänen oma tyttö olisi halunnut vahingoittaa itseään? Mia nukkui yön sairaalassa, ja seuraavana päivänä he kävivät kaksi kertaa psykologilla, äidin pyynnöstä. Seuraavana yönä äiti ei todellakaan unohtanut saattaa Miaa unten maille.
"Hyvää yötä rakas. Tule alakertaan, jos tarvitset jotain", sanoi äiti ja antoi suukon Mian poskelle. Mia sai onneksi hyvin unta. Kello kaksi yöllä Mia aukaisi silmänsä. Hän tunsi rintakehänsä päällä painoa. Mia liikutti silmiään, ja näki huoneen oven olevan raollaan. Siellä oli hevosen jalat. Mia oli kauhuissaan. Hän ei voinut liikauttaa mitään muita lihaksia kuin silmissä olevia. Ovi aukeni kokonaan, ja Mian silmät lakkasivat liikkumisen oven kohdalla. Tumma hahmo asteli Mian huoneeseen sisälle. Se oli sama poika, minkä Mia oli nähnyt portaikossa. Tällä kertaa, sillä oli kädessään vain leipäveitsi, ja nyt siinä oli tuoretta verta, joka tippui siitä lattialle. Poika katsoi Miaa silmiin. Poika kurotti tyhjää kättään kohti Miaa, ja paino rintakehän päällä hellitti. Mia näki pojan ottavan toiseen käteensä peilin, joka oli nähtävästi ollut siinä rintakehällä painamassa. Nyt poika nosti leipäveitsen, ja jäi odottamaan jotakin. Mia halusi päästä pois tilanteesta, yritti liikauttaa sormeaan. Hiki valui Mian otsalla. Se onnistui! Etusormi liikahti. Poika nosti veitsikätensä, ja täräytti sen kunnolla kohti Mian kaulaa. Viimeisillä sekunneilla Mia kuuli korvaansa sanottavan: "Älä huoli. Äitisikään ei selvinnyt." - TomTom - XD

Harry Potter ja viisasten kivi, J.K. Rowling

Kirjassa 11-vuotias Harry, jonka omat vanhemmat ovat kuolleet, asuu tätinsä ja enonsa kanssa Lontoossa. He ovat aivan hirveitä hänelle, eikä Harrylla ole edes ystäviä. Yhtäkkiä hän saa kirjeitä joista hän saa tietää olevansa velho ja että hän oli oli 1-vuotiaana kukistanut velhomaailman suurimman velhon, Voldemortin. Hän pääsee opiskelemaan velhokouluun nimeltä Tylypahka, ja hän ystävystyy Hermionen ja Ronin kanssa jotka ovat myös velhoja. He saavat tietää, että Tylypahkaan on piilotettu viisasten kivi jolla saa ikuisen elämän. He saavat tietää, että yksi opettajista yrittää varastaa kiven, joten he yrittävät pysäyttää tämän. Lopulta Harry saa tietää, että Voldemort oli sitoutunut tähän opettajaan pysyäkseen hengissä, Harry sai kuitenkin pysäytettyä Voldemortin, mutta ei lopullisesti.

Oli aika hyvä kirja. Olisi saanut olla pidempi.

Tuulen puolella, Leena Lehtolainen

Kirjassa Espoon poliisin väkivaltajaoksen päälliköksi palannut Maria Kallio tutkii kahta kuolemaa. Ensin kuolee hänen entinen seurustelukumppaninsa Harri Immonen. Aluksi hänen uskotaan vain liukastuneen ja pudonneen sen vuoksi kalliolta.
Tasan vuoden kuluttua ekomaaliyhtiö Merivaara Oy:n toimitusjohtaja Juha Merivaara kuolee väkivaltaisesti samalla paikalla Rödskärin kallioilla. Kuolinsyyksi epäillään aluksi sydänkohtausta, joita Merivaaralla oli esiintynyt aiemminkin. Pian kuolema kuitenkin paljastuu henkirikokseksi.
Käy ilmi, että Merivaara on murhannut Harrin tämän päästyä selville hänen hämäristä liiketoimistaan. Lisäksi selviää, että innokas merenkävijä Mikael Sjöberg tappoi Merivaaran pikaistuksissaan tämän tunnustettua murhan hänelle. Merivaara oli uhannut velipuoltaan Mikaelia samalla kohtalolla kuin Harria. Mikke katuu tekoaan heti, kun tajuaa Merivaaran kuolleen. Hän on lähellä tehdä itsemurhan, mutta tämä onnistutaan estämään.

Iha medium kirja. (:

Aleksi Knaapinen 8D

Fantasiakirjallisuus

Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Fantasiakirjallisuudeksi voidaan määritellä pääasiassa romaani- ja novellimuotoinen kirjallisuus, jossa epätodellisilla ja yliluonnollisilla tapahtumilla on keskeinen osuus. Yleensä käsitettä fantasiakirjallisuus kuitenkin käytetään kapeammassa merkityksessä fiktiosta, joka sijoittuu kuvitteelliseen (usein keskiaikatyyppiseen) maailmaan, jossa esiintyy magiaa ja kansanperinteistä lainattuja mielikuvitus olioita. Fantasiakirjallisuuden piiristä löytyy sekä kevyttä viihdekirjallisuutta, että vakavaa taiteellista kunnianhimoa ja yhteiskunnallista sanomaa ilmaisevia teoksia.


Kaltrina

Kauhukirjallisuus

Kauhukirjallisuus on kirjallisuuden laji, joka käsittelee pelottavia ja kauhua herättäviä asioita tai olentoja. Tarkoituksena on herättää lukijassa samaa kauhun tunnetta, jota kirjassa on.
Yliluonnolliset ilmiöt ovat perinteisesti käytetty teema. Esim. Kummitukset, vampyyrit ja ihmissudet. Kauhukirjallisuus ei kuitenkaan välttämättä sisällä yliluonnollisuuksia vaan voi käsitellä esimerkiksi julmia rikoksia.

Ensimmäinen suomalainen akateeminen kauhuromantiikan tutkimus lienee kirjallisuudentutkija Eino Railon väitöskirja Haamulinna.

Tekijä: Tuukka Söderström 8a

Nancy Spungen - Kirja

Nancy Spungen kirjan on kirjoittanut hänen äitinsä Deborah Spungen, se perustuu tositapahtumiin. Joka kertoo Nancysta, joka lapsesta saakka on kärsinyt pahoista mielen terveys ongelmista. Hän sekaantuu jo nuorena huumeisiin, joista ei enää eroon pääse. Kotoa pois muutettuaan, hän tutustuu Sex Pistolsin basistiin Sid Viciousiin ja alkaa seurustella tämän kanssa. Kun bändi hajoaa he muuttavat Sidin kanssa New Yorkiin.
Jossa lopulta Nancy saa metsästysveitsestä vatsaan ja löydetään kuolleena.

Hyvä kirja!

Kirjoitti Maija S.

KAUHUKIRJALLISUUS (Juuso 8a)

Kauhukirjallisuus on kirjallisuuden laji, joka käsittelee kauhua herättäviä asioita ja pelottavia asioita tai olentoja.

yleensä kauhuun liittyy veri ja kaikki esim. kun joku repii toiselta silmät päästä yms.

Tarkoituksena on herättää lukijassa samoja kauhun tunteita, joita teoksen henkilötkin kokevat.

Yliluonnolliset ilmiöt ovat usein käytetty teema, esim. vampyyrit, kummitukset, ja ihmissudet. Kauhukirjallisuus ei kuitenkaan välttämättä ole yliluonnollisuuksia, vaan se voi käsitellä esimerkiksi julmia rikoksia yms.

Rebecca James: Ystävä hyvä

Australialaisen Rebecca Jamesin kirjoittama "Ystävä hyvä" on täynnä kylmäävää psykologista jännitystä ja menneisyyden saloja.
Kirja kertoo Australialaisesta 17-vuotiaasta Katherinesta, joka joutuu muuttamaan toiseen kaupunkiin ja vaihtamaan nimeään menneisyytensä traagisten tapahtumien takia. Katherine pyrkii olemaan koulussa hiljainen, näkymätön ja sulkeutunut, jottei kukaan vain tunnistaisi häntä. Hän kantaa sisällään menneisyyden salaisuuksia ja suruja, joista hän ei halua kertoa kenellekään muulle. Hän kuitenkin tutustuu suosittuun Aliceen, joka jostain syystä haluaa kovasti olla Katherinen läheinen ystävä. Alice on kaikkea mitä Katherine oli pitkään toivonut. Iloinen, hauska, tosiystävä. Hänen kauttaan Katherine tutustuu Alicen poikaystävään Robbieen ja heistä kolmesta tulee parhaat kaverukset. Robbie on sympaattinen, ystävällinen ja hän on kokenut samanlaisia asioita kuin Katherine. Kaikki tuntuu menevän täydellisesti Katherinen elämässä kunnes Alice alkaa kuitenkin käyttäytyä erikoisesti. Hän on ailahteleva. Ensin hän saattaa olla iloinen ja riemua täynnä, mutta hetken kuluttua täynnä vihaa ja raivoa. Hän yrittää manipuloida ihmisä lähellään ja vahingoittaa ja loukata heitä. Hän alkaa päästä Katherinen menneisyydestä selville ja Katherine ei olisi voinut arvatakaan, että Alicella oli kuin olikin oma syynsä ystävystyä Katherinen kanssa. Ennen kuin Katherine ehtii tajuta mistä on kyse, Alice on jo saanut vedettyä hänet mukaan sairaaseen leikkiinsä.

Kirjoittanut: Elena Palomo

LISEYN TARINA

Lisey ja Scott olivat yhdessä 25 vuotta. Julkisuudessa Lisey oli miltei näkymätön hahmo miehensä kirjailija Scottin vierellä, mutta kulissien takana hän oli Scottin tärkein tukija. Molemmat nimittäin kamppailivat Scottin mielenterveyden kanssa. Heillä oli vaikea, mutta hyvin läheinen suhde. Välillä se oli jopa pelottava. Toisinaan Scott oli hyvin monimutkainen henkilö, jossa oli erilaisia puolia.
Heidän yhteiselonsa aikana, Lisey sai tietää, että Scott kävi paikassa nimeltä Lumokuu. Toisinaan hakemaan inspiraatiota kirjoittamiseen ja toisinaan vain lohtua, lepoa. Tämä paikka oli päivisin rauhan tyyssijä ja öisin kauhujen maailma.
Kirja alkaa siitä kun Lisey alkaa kahden vuoden jälkeen miehensä kuolemasta tutkia Scottin papereita ja julkaisemattomia käsikirjoituksia, joita monet muutkin havittelevat keinoja kaihtamatta. Liseyn selvitystyö vie hänet Lumokuuhun, jossa hän joutuu sukeltamaan syvään menneisyyteensä, aikaan ennen Scottin kanssa avioitumista. Lisey joutuu myös kohtaamaan niin miehensä kuin omatkin demoninsa.
Liseyn tarina perehtyy kauhun lisäksi käsittelemään kuoleman jälkeistä rakkautta.

Ida 8D

Vuosi on kulunut, ja Arin unelma on toteutunut: hän on päässyt pelaamaan FC Viirupaitoihin. Samalla on mullistunut koko elämä. Muutto pois kotoa Lahteen ja ero tyttöystävästä ja kavereista ovat jo tarpeeksi kenelle tahansa, mutta kun listaan lisätään vielä se, että peli ei kulje ja että entinen tyttöystävä perustaa nyt perhettä oman isoveljen kanssa, niin lievän alakulon ymmärtää. Mutta sitten tulee Mari, upea tyttö outoine kavereineen. Arin sitkeä jallitus tuottaa lopulta tulosta, mutta eipä se rakkaus sittenkään ole kovin yksinkertaista. On ikäeroa ja eroa muutenkin, kun Ari saa passituksen takaisin Nastolaan pelaamaan. Ja Lumperillakin tuntuu olevan koko kuvioon terävä sanansa sanottavana.

Kirja oli hyvä ja humoristinen!

Henri 8D

Katoaminen

Tess Gerritsen - Katoaminen

Kuolinsyytutkija Maura Isles järkyttyy, kun hukkuneeksi luultu nainen herää henkiin ruumishuoneella. Sairaalaan päästyään nainen kaappaa vartijalta aseen ja ottaa itselleen panttivankeja. Panttivankien joukossa on myös viimeisillään raskaana oleva etsivä Jane Rizzoli, joka voi ehkä ratkaista tilanteen jos selviää yön yli hengissä.

Sairaalan ulkopuolella Janen puolesta pelkää hänen aviomiehensä, FBI:n etsivä Gabriel Dean. Yhdessä kuolinsyyntutkija Maura Islesin kanssa Gabriel yrittää auttaa poliisia selvittämään kaappaajan henkilöllisyyttä ja taustoja.

Myöhemmin paikalle ilmestyy liittovaltion agentteja ja Maura ja Gabriel ymmärtävät olevansa tekemisissä tavallista vaikeamman jutun kanssa, ja heidän mahdollisuutensa auttaa kaapattuja ovat rajatut.

Lopussa Jane löytää kaappaajan kanssa samaan aikaan hyväksikäytetyksi tulleen ja ihmiskauppaa kestäneen Milan, joka alkaa kertoa heidän koko nuoruutensa kestävää tarinaa, joka on hyvin surullinen ja siinä selviää monet seikat, jotka kirjan alussa olivat outoja.

Saara Savolainen 8D

Kauhu

Kauhukirjallisuus on kirjallisuuden laji, joka käsittelee pelottavia ja kauhua herättäviä asioita tai olentoja. Yleensä tarkoituksena on herättää lukijassa samoja kauhun tunteita, jota teoksen henkilötkin kokevat. Yliluonnolliset ilmiöt ovat perinteisesti käytetty teema, esimerkiksi kummitukset, vampyyrit ja ihmissudet. Kauhukirjallisuus ei kuitenkaan välttämättä sisällä yliluonnollisuuksia, vaan voi käsitellä esimerkiksi julmia rikoksia.

Tekijä Tuomas Suominen 8D

Jari, Kauhukirjallisuus

Kirjallisuuden laji, jonka tarkoitus on herättää lukijassa kauhua käsittelemällä pelottavia asioita.
Yleisesti käytettyjä teemoja ovat mm. yliluonnolisuus mutta joskus myös kamalat rikokset ja muu väkivalta, sairaudet tai muu yleensä vereen liittyvä. Vaikka kirjallisuus voi olla välillä hyvinkin raskasta luettavaa niin se herättää myös joissain määrin ihmisten kiinnostusta mukaantempaavuutensa takia. Moderni kauhukirjallisuus syntyi 1700-1800 luvulla.
Tunnetuimpia kauhukirjailijoita on mm. kaikkien tietämä Stephen King

Jari Lankolainen 8D

Fantasia

Fantasia tarkoittaa kirjallisuutta jossa on paljon mielikuvitusta. Keskeiset henkilöt ovat usein maahisia kääpiöitä, haltioita, örkkejä, velhoja, muumeja ja vastaavia. Fantasia sijoittuu usein toisenn maailmaan tai siinä on erikseen taikamaailma ja arkimaailma. Fantasia on nykyajan luetuimpia kirjallisuuden lajeja. Tunnettuja fantasiakirjailijoita on esim J.R.R Tolkien ja J.K Rowling.

Tehnyt Otso Laurila

Fantasia

Fantasialle tyypillistä on yliluonnolliset asiat, olennot ja tapahtumat, kuten taikominen, ihmeliemet, lohikäärmeet, örkit , maahiset, ym. Yleensä fantasiassa on kaksi mailmaa ja henkilö/henkilöt, jotka matkustava mailmojen välillä. Fantasiakirjallisuus kuuluu kaunokirjallinsuuteen ja se on usein fiktiota. Tunnetuimpia fantasiakirjallisuuden kirjailijoita on J. J. R. Tolkien, C.S. Lewis, Ursula K. Le Guin, Michael Moorcock ja muita.

Ari Varvikko 8D

Lohikäärme ja soturi

Kauan, kauan sitten Doresell-joen rannalla Choranthin kylässä asui taitava metsästäjä nimeltään Goles Kaataja. Hän oli saanut nimensä taisteluista Lunarin hirveimpiä karhuja vastaan.

Kerran Goles eksyi metsässä valtavaan karhun luolaan ja jäi sen sisälle päiväkausiksi. Hän oli ilman ruokaa ja juomaa. Päivät vierivät, ja Goles oli yhä luolassa vankina, kunnes hän lopulta vannoi jumalille, että jos he pelastaisivat hänet tästä loukosta, niin hän hyvittäisi tekonsa millä keinolla tahansa.

Orlanth, merenkäynnin ja ukkosen jumala, vastasi hänen avunpyyntöönsä ja sanoi: "Jos olet valmis tekemään ihan mitä vain, niin pelastan sinut vaikka tuhannesti."

Goles oli onnesta kankeana, kunnes Orlanth lähetti hänet keskelle erämaata. Goles ei tiennyt, mihin Orlanth oli hänet lähettänyt. Sillä samalla hetkellä Golesin tielle ilmestyi valtava lohikäärme! Goles pelästyi ja yritti kaikkensa juostakseen pakoon.

Lohikäärme oli kuitenkin liian iso Golesin juoksunopeudelle, eikä aikaakaan, kun lohikäärme saavutti Golesin. Juuri kun lohikäärme oli juuri syöksemässä tulta Golesin päälle, niin Orlanth sanoi Golesille: "Sinähän olit valmis tekemään ihan mitä vain päästäksesi pois sieltä luolasta. Nyt olet vapaa, mutta ensin sinun on pyhitettävä tekosi minulle. Tapa lohikäärme!"

Silloin Goles keräsi rohkeutensa ja otti maasta lähimmän puukepin mitä löysi. Lohikäärme nousi takajaloilleen, ja siinä samassa Goles Kaataja oli lopultakin kaadettu.

Kukaan hänen kylästään ei vaivautunut häntä etsimään, ja lopultakin Lunarin karhut saivat rauhan. Luonto kostaa aina. Goles on nyt pyhittänyt tekonsa Orlanthille ja Gloranthan luonnolle. Vain vahvat selviävät, sanoo vanha tietäjä.

Tehnyt: Mira 8B

Fantasiakirjallisuus

Fantasiakirjallisuus on yksi kaunokirjallisuuden alalajeista, joka on syntynyt 1900 luvulla. Fantasiakirjallisuus on pääasiassa romaani tai novellimuotoinen tarina, jossa kaikella epäluonnollisella on jonkunjainen yhteys toisiinsa. Fantasiakirjallisuus keskittyy yleensä keskiaikaiseen maailmaan, jossa on magiaa ja mielikuvitusolentoja kuten noidat, velhot, örkit, peikot, yksisarviset, kääpiöt, maahiset yms. tehnyt elmeri lehtinen 8B

FANTASIAKIRJALLISUUS


Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Modernia fantasiakirjallisuutta on 1900-luvulta lähtien ilmestynyt kirjallisuus, jossa yliluonnollisilla ja epätodellisilla asioilla on keskeinen osuus.


Moderni fantasiakirjallisuus muotoutui omaksi lajikseen n. vuosina 1890-1935.
Fantasiakirjallisuuden suosio alkoi kasvaa 1960-luvulla J.R.R Tolkienin teoksen Taru sormusten herrasta myötä.
Tolkienia pidetään tunnetuimpana fantasiakirjailijana.


Fantasia kirjallisuuden erottaa saduista mm. erilaiset maailmat. Saduissa on epämääräiset maailmat, mutta fantasiakirjallisuudessa maailmoille määritellään tarkemmin esim. historia ja maantiede.
Fantasiakirjallisuus muistuttaa paljon kauhu- ja tieteiskirjallisuutta, sekä historiaa kuvaavan fiktion ja fantasian välinen raja on epämääräinen


Fantasiakirjallisuudessa on tyypillistä epätodelliset olennot, asiat ja tapahtumat, sekä taikuus ja kaikki yliluonnolliset jutut.


Usein epätodellisia olentoja ovat, lohikäärmeet, noidat, haltijat, örkit ja kaikki ihme tyypit.


2000-luvun merkittävämpiä fantasiateoksia ovat J.K Rowlingin kirjoittamat Harry Potter- kirjat.


WWWWWWILMAAAAA

"Kauhu"tarina

Vaunut pysähtyivät kartanon eteen.Hyppäsin soralle laukkuineni, ja laitoin ajurin nahkahansikkaan verhoamaan käteen kultakolikon.Hän hymyili lipevästi keltaisilla hampaillaan luullen siten saavansa tippiä.Turha toivo.
Koputin ovenkolkutinta,ja vanha,vahvasti teeltä tuoksuva nainen avasi oven."Neiti saapui",hän totesi vähä-älyisesti tyhjä katse harmaissa silmissään.
Olin perinyt kartanon sedältäni,joka oli voittanut sen pokerissa.Lattia oli huonokuntoista narisevaa parkettia,ja huoneet tavattoman korkeita.Maalauksissa tuijottivat kartanon ensimmäiset omistajat näyttäen ajattelevan,että olen typerä nousukas,joka on viekkaudella ja vääryydellä ottanut haltuunsa heidän sukunsa aarteen.Irvistin kuvalle,jonka alla luki kultaiselle laatalle kaiverrettuna "Rouva H.N. Harper.""Älä hyvä ihmislapsi!"kiljaisi kodinhoitaja,"tuo ei tiedä hyvää."Hän vapisi kuin haavanlehti.Naisparka,vähempikin teen keittäminen pehmittäisi kenen tahansa aivot.
Hän avasi oven,jonka takaa paljastui synkkä huone,jonka seinällä mulkoili mursunviiksinen ukkeli."Ajattelitko että nukkuisin täällä?!"huudahdin.Harpoin pitkiä askelia käytävällä ja avasin valkoisen oven."Ai sinne neiti!"kodinhoitaja huusi juosten perääni käytävälle ja kohotti toisen kätensä.
Tartuin hopeiseen ovenkahvaan.Kodinhoitajan kasvoille levisi kauhistunut avuton ilme.Väänsin kahvasta kaikin voimin ja sain oven auki.Huone oli kaunis ja valoisa,täysi vastakohta korkeille synkille huoneille.Ikkunoissa roikkui valkoiset ohuet pellavaverhot,jotka aurinko oli kellastanut kotoisasti,ei uskoisi,että muissa huoneissa verhot olivat verenpunaista samettia.
Nostin laukkuni lattialtya ja laskin ne huoneen sängylle.Kodinhoitaja kipitti hengästyneenä huoneeseen."Auta minua siirtämään tavarani kaappeihin",käskin napakasti."Ei sunkaan neiti asetu taloksi tänne!?",hän sanoi järkyttyneenä."Kyllä",sanoin laskostaessani vaatteitani kaappiin:Hän ei voinut muuta kuin alistuvasti auttaa minua.
Ilta oli hämärtynyt,olin siivonnut koko huoneen.Maksan kympin käteisenä sille sielulle,joka löytää täältä pölyhiukkasenkin!Sally,siis kodinhoitaja,istuu masentuneena keittiössä. Taitaa raukka olla kajahtanut,mutisee "Entisen neidin" suuttuvan.Tarkoittaen naista, joka on huoneeni seinällä olevassa taulussa.Hän on nuori ja hyvin vaalea,hänen silmänsäkin ovat niin haalean vihreät,että ne näyttävät valkoisilta.Hänen laihoilla kasvoillaan on surumielinen hymy.Hänen kaulalla ja korvissa roikkuvat melkoisettimanttihelyt,minusta on ihme, että niin hento tyttö jaksoi pitää niitä.Katsekin koruja ja hypistelin kaulallani roikkuvaa halpaa helminauhaa hitusen kateellisena.Taulun alla oli samanlainen metallilaatta kuin käytävällä mulkoilevien taulujen alla.Siihen oli kaiverrettu teksti "C.M. Campbell 1874-1891." Hänen kuolemastaan on kolme vuotta aikaa,ajattelin.Manasin surkeaa laskupäätäni laskiessani kuinka vanhaksi hän eli.Onneksi minulle on siunaantunut normaali määrä pitkiä sormia,joiden avulla selvitin hänen kuolleen 17-vuotiaana.Tyttörukka,mihinköhän kuoli.Heitin hänet mielestäni ja nukahdin.
Olin harhaillut koko päivän tutustuessani valtavaan kartanoon.Sen synkkyys alkoi ahdistaa.Avasin yhden salin suurista ikkunoista, ja hyppäsin alas.Tömähdin kukkapenkkiin,kukkaparat,toisaalta en ole koskaan pitänyt leijonankidoista.Kesäillan viileys ja sumu laskeutuivat kun harhailin metsään päin.Kun alkoi olla hirveän pimeää,löysin metsästä hautausmaan.Sukuhauta,koska kaikissa kivissä luki Campbell.Olen aina pitänyt hautausmaista,ja olin kauhean riemuissani,kun tajusin omistavani sellaisen.Juoksin valkoinen mekko liehuen ja tutkin hautakiviä.Istuin polvilleni maahan valkoisen sammaleen peittämän kiven viereen.Raaputinn sammalta pois,samalla paljastui teksti "Catherine Mathilda Campbell 1874-1892." Silmäni levisivät,minun mielikuvitukseni ei uskoisi vain kivenkaivertajan tehneen virheen.Asiassa oli jotain mätää,kiven mukaan hän olisi elänyt vuoden kauemmin.
En ehtinyt miettiä kauaa, kun jokin kylmä ja kostea lipui kasvojeni edestä."Sumua",sanoin ääneen vakuuttaakseni itseni, että se todella oli sumua.Jokin kylmä tarttui vasempaan nilkkaani.Kavahdin pystyyn kuin olisin saanut sähköiskun.Puut ja pensaat repivät mekkoani.Juoksin kovenpaa kuin tiesin pystyvänikään.Jokin tuntui seuraavan minua.En katsonut taakseni.Kompastelin portaat ylös ja kaivoin yöilman kohmettamilla käsilläni avainta taskustani.Pudonnut,eih!Aloin takomaan ovea molemmin nyrkein.Jos Sally ei nyt avaisi ovea,hän saisi potkut.Uneliaana hän avasi oven."Mitäs neiti täällä takoo?"hän kysyi.Katsoin taakseni:ei mitään.Väitin palelleeni hirveästi,jonka takia tahdoin äkkiä sisään,muuten hän olisi luullut että olen häntäkin kajahtaneempi.Lukitsin oven ja lyyhistyin matolle istumaan.Vasen nilkkani vuoti verta,mutten löytänyt haavaa.
Taulut mulkoilivat minua kapealla ja korkealla käytävällä.Seinät tuntuivat tulevan lähemmäs.Taulut kuiskivat.Äänet tulivat kovemmiksi.Laskin kynttiläni maahan.Sieppasin seinältä punatukkaisen koreasti puetun tuhdun rouvan,että taulu painoikin,huh.Kävelin lähimmälle ikkunalle ja paiskasin sen alas.Oloni tuntui heti kevyemmältä.Juoksin takaisin.Mursunviiksinen ukkeli sai tehdä seuraa rouvalle, ja sitten luiseva vanhapoika.Olin saanut paiskatuksi käytävällisen entisiä omistajia keoksi pihalle.Juoksin kynttilöineni ulos.Sytytin maalaukset valtavaksi kokosi.Se paloi kytien.Siitä nousi valkoisia savukiehkuroita,jotka kietoutuivat kaulaani, käsiini ja jalkoihini.Palavat maalaukset nauroivat,itkivät ja iskivät silmää.Yhdessä kuvassa näin itseni,mutta sitten hän muuttui huoneeni maalauksen tytöksi.Maalauksista oli enää jäljellä vain tuhkaa.Katsoin sitä tyytyväisenä.Tyytyväisyyteni ei kestänyt kauaa,tuhkaan oli piirtynyt Catherinen kasvot, jotka itkivät.Juoksin sisälle.
Käytävän seinille oli taulujen tilalle ilmestynyt peilejä.Ensimmäisestä peilistä tuijotti minun tummansiniset silmät.Siistin melkein mustat hiukset kasvoiltani.Peili peilitä kuvani näytti vaaleammalta.Viimeisestä peilistä näytin aivan Catherinelta.
Suljin huoneeni oven ja hyppäsin nopeasti sänkyyni.Puristin silmäni kiinni.Samassa Sally repäisi oven auki.Hänen silmänsä leimusivat kuin hänen kädessään oleva puusoihtu."Saat oian tietää liikaa" ,hän sanoi"Samapa se enää on, kerron kaiken,et jää kuitenkaan kertomaan.Oli rauhallinen kaunis yö kolme vuotta sitten.Houkuttelin Catherinen kanssani kävelylle.Metsässä poltin hänet, hän oli pahasti tielläni." Hänen mielipuoliset silmänsä hehkuivat."Sinun kanssasi on oltava huolellisempi,Ctherine oli typerä tyttö, sinä olet liian terävä,että sinut saisi noin vain hengiltä.Joka tapauksessa saat nyt tehdä hänelle seuraa."Hän paiskasi soihdun jalkoihini.Yöpaitani syttyi tuleen.Catherine katsoi taulustaan kylmän säälivästi.Hiivuin hiljaa pimeyteen,minua ei ole enää.
Linda 8D

Ikuisuuskoodi akselinurmi

Artemis Fowlin isä on toipumassa parhaillaan Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa viruttuaan vuosia Venäjän mafian vankina ja Artemiksen pelastettua hänet. Hänen luonteensa on muuttunut ja hän aikoo lopettaa kaikki Fowlin suvun rikolliset toimet. Artemis päättää kuitenkin vielä viedä loppuun erään hämäristä hankkeistaan, johon liittyy hänen keijuilta kaappaamansa huipputeknologia. Hän on nimittäin kehittänyt supertietokoneen, Kuution, jolla voi ohjata ja hallita kaikkea vakoilusatelliiteista sotilaslasereihin. Artemis joutuu kuitenkin ison ongelman eteen: eräs kunnianhimoinen ja suuruudenhullu amerikkalainen liikemies, Jon Spiro kaappaa laitteen tullakseen koko maailman valtiaaksi. Artemiksen täytyy saada laitteensa takaisin - keinoja kaihtamatta. Niinpä hän pyytää keijujen apua taistelussa Spiroa ja tämän kätyreitä vastaan. Keijut suostuvat, sillä uhkaa kuution vääriin käsiin joutuminen heitäkin.
Lopussa Artemis saa huijattua spiroa ja saa c-cbuben takaisin joka oli se supertietokone
Minun mielestäni kirja oli jännittävä ja humoristinen pidin siitä tosi paljon

Akseli 8D!!!!
xDD

Vampyyripäiväkirjat

Kirjan nimi on Vampyyripäiväkirjat Korpinmusta ja kirjailija on L.J. Smith. Kirjan lajityyppi on Kauhu/Romantiikka.

Päähenkilöt: Elena Gilbert, Stefan Salvatore ja Damon Salvatore. Kirjan kertoja on suurimmaksi osaksi ulkopuolinen.

Aihe: Kouluun tulee uusi oppilas, Stefan Salvatore. Kun Elena huomaa uuden oppilaan, hän päättää saada hänet itselleen. Stefan välttelee Elenaa alussa, mutta lopulta hän antaa periksi ja kertoo Elenalle hänen salaisuutensa.

Miljöö: Kirjan tapahtumat sijoittuvat syksyyn ja nykyaikaan.

Juoni: Elena on hänen koulunsa kaunein ja suosituin tyttö. Kouluun tulee uusi oppilas, jonka nähdessään Elena haluaa hänet itselleen. Stefan välttelee häntä, kunnes kuukausien päästä hän pelastaa Elenan hautausmaalta. Heidän kaupungissaan havaitaan monia hyökkäyksiä, joita pidetään eläinten tekeminä. Yhtäkkiä kaikki pitävät Stefania syyllisenä hyökkäyksiin, koska hyökkäykset alkoivat silloin kun hän muutti kaupunkiin ja kukaan ei oikein tunne häntä. Elena tietää että Stefan salaa häneltä jotain ja myöhemmin Stefan kertookin Elenalle salaisuutensa. Hän on vampyyri, joka on syntynyt 1500 - luvulla, mutta hän ei ole syyllinen hyökkäyksiin vaan syyllinen on Stefanin veli Damon, joka ilmestyy paikalla yllättäen.

Muuta: Ei kirjassa ollut oikeen mitään niin mieleenpainuvaa. Dialogi oli jossain kohdissa uskottava, mutta jossain kohdissa se tuntui liiankin epätodelliselta. Pidin kirjasta ja voisin jopa lukea joskus sen uudestaan..

Niina 8a

Piina

Kirjan nimi on Piina ja sen on kirjoittanut Stephen King. Kirjan päähenkilönä on Paul Sheldon, joka toimii myös kirjan kertojana. Kirjan tapahtumat sijoittuu 1980-luvulle Amerikkaan.

Juoni:

Tunnettu kirjailia nimeltään Paul Sheldon, joka on juuri saanut valmiiksi uuden Nopeat Autot kirjan, ajaa ojaan liukkaalla tiellä. Hän herää myöhemmin vieraasta paikasta, jossa hänen ykkösfaninsa pitäää hänestä huolta antamalla hänelle kipulääkkeitä. Paulille selviää nopeasti, että hänen ykkösfaninsa nimi on Annie Wilkes eikä Annie ole päästämäässä Paulia pois. Paulin toinen jalka on poikki, joten hän ei pääse pakoon. Myöhemmin Annie ostaa Paulille pyörätuolin ja kirjoituskoneen, koska hän haluaa Paulin kirjoittavan hänelle uuden Misery-romaanin. Annie Wilkes on hulluna Paulin Misery-sarjaan ja päättää polttaa Nopeat Autot kirjan käsikirjoituksen. Paul huomaa olevansa riippuvainen Novril nimisestä kipulääkkeestä.

Kerran, kun Annie lähtee kylälle ostamaan kirjoituspaperia, Paul pääsee pyörätuolinsa kanssa pois huoneesta tutkimaan taloa, mutta pettyy huomatessaan, että kaikki ulko-ovet on hyvin lukittu. Hän ottaa puukon mukaan aikeenaan tappaa sillä Annie kun hän palaa. Hän palaa huoneeseensa ja nukahtaa. Herätessään hän huomaa Annien laittavan hänelle piikkiä eikä hän pysty tehdä mitään kun Annie katkaisee hänen toisen jalkansa kirveellä. Pari päivää myöhemmin poliisi käy katsomassa Annien pihassa ja Paul rikkoo lasin huutaakaseen poliisille ja sillon Annie tappaa poliisin. Poliiseja käy myös myöhemmin, mutta silloin Paul ei yritä huutaa apua. Aika kuluu ja kirja valmistuminen lähestyy.

Kun kirja lopulta valmistuu Paul oli suunnitellut tappavansa Annien. Annie saapui huoneeseen juhlistamaan valmistunutta kirjaa ja silloin poltti kirjan ja ja tunki palavaa kirjaa Annien suuhun. Pitkän taistelun jälkeen hän oli viimein melkein varma siitä Annie olisi kuollut, mutta hän päätti silti piiloutua kylpyhuoneeseen.

Muutaman tunnin päästä poliisit saapuivat jälleen ja he auttoivat Paulia. Paul varoitti Anniesta, että tämä saattaisi olla hengissä. Poliisit tutkivat talon, mutta eivät löydä mitään. Annie Wilkesiä ei löytynyt mistään. Paul viedään sairaalaan ja hänen toinen jalkansa saadaan pelastettua. Hän myös päättää kirjoittaa uuden Misery-romaanin. Hän myös alkaa nähdä näkyjä siitä, että Annie tulisi tappamaan hänet.

Mielestäni kirja oli ihan hyvä, olisin kyllä kaivannut enemmän toimntaa kirjan alkuun ja kirjan loppu olisin voinut olla selkeämpi.

Dialogi oli uskottava ja elävä.

Kirjan arvosana: 8+


TEHNYT: Aapeli Lahti 8a

Täydellinen murha

Täydellinen murha

”Se on maali!” huutaa Hartwall areenan selostaja. Pekka on seuraamassa TPS vastaan HPK ottelua. TPS:n tehtyä maali lehterit alkoivat suorastaan täristä. Katsojat hurrasivat ja buuasivat HPK:n surkealle suoritukselle. Pekkaa alkoi suorastaan raivostua HPK:lle. Toisella erä tauolla hän piipahti vessassa. Pytyltä noustessaan vessaan tuli kaksi muuta katsojaa. Molemmat heistä suuntasivat pisuaareille. Pekka kuuli heidän puhuvan HPK:n surkeasta esityksestä. Pekan tekisi kovin mieli osallistua keskusteluun, mutta hän jättää sen väliin. Ajatellen, että se olisi epäkohteliasta. Hänen pistäessä vessan ovea kiinni miehet mulkaisevat häntä vihaisesti. HPK on kuin uudelleen syntynyt erä tauon jälkeen. Pekka yrittää kuikuilla katsomosta niitä kahta miestä, jotka hän oli nähnyt vessassa.

”No niin nyt alkaa HPK:n peli näyttää samanlaiselta kuin viime viikon pelikin” toteaa selostaja.

Pekan kuultua tuo selostajan lauseen hän heräsi jonkinlaisesta stranssista, takaisin maan päälle. Ja jatkaa pelin seuraamista kiinnostuneesti. Pelin loputtua hän oli hieman alla päin ja laahusti autolleen, kun HPK oli hävinnyt TPS:lle. Kotiin päästyä hän meni suoraan nukkumaan. Hänen vaimonsa oli myös jo siinä vaiheessa nukkumassa.

Tänään on Pekka Järvisen ensimmäinen työpaikka haastattelu. Sen jälkeen kun hän sai potkut Ruotsin poliisin rikosyksiköstä. Nyt hän palasi Suomen kamaralle hakemaan töitä. Siinä toivossa, että Suomessa olisi paremmat mahdollisuudet saada töitä. Hän oli aamulla nähnyt Helsingin Sanomissa työpaikka ilmoituksen, jossa tarjottiin paikkaa Vantaan huumepoliisiin kenttäosastossa. Hänen koko aamu oli mennyt piloille siitä johtuen, kun hän oli todella kova jännittämään. Aamiaiseksi hän ei saanut juotua kuin puolikkaan mukin kahvia ja syötyä yhden haukun sämpylää. Hän oikein tunsi miten hänen ruskeat lyhyet hiukset muuttuivat harmaammiksi, kun hän mietti mitä laittaisi päälleen työhaastatteluun.
Pekka kuuli kuin vaimo huusi keittiöstä: ”Laita se ihana pinkki kauluspaita, mustat suorat housut ja joku solmio!”

Pekka teki työtä käskettyä ja laittoi vaaleanpunaisen kauluspaidan ylleen ja totesi, että kyllä vaatteet miehen tekee. Pekka pakkasi salkkuun huolellisesti kaikki työtodistukset ja yliopisto paperit. Pekan saatua itsensä ja salkkunsa kuntoon, hän lähti astelemaan reippaan rauhallisin askelein kohti autotallia. Hänen saatua autokäyntiin Ulla-vaimo juoksi autotallin ovesta sisään ja piti kädessä jotain tablettia.

”Voi rakas taasko unohdit sinun sokeri lääkkeesi”, huusi Ulla moottorin äänen yli.

”Oi kiitos rakas, miten pärjäisinkään ilman sinua”, sanoi Pekka samalla kun suuteli vaimoaan

”Niin, mutta sitä varten me vaimot olemme olemassa”, totesi Ulla kun oli toipunut äkillisestä rakkauden osoituksesta.

Pekka pääsi vihdoin jatkamaan matkaa Vantaalle. Hän itse asuu Huopalahdessa eli matkaa hänellä ei ollut paljoakaan. Mutta Helsingin aamuruuhkassa liikkuminen on Pekan mielestä täyttä helvettiä. Tänään kuitenkin Helsingissä liikkuminen meni hyvin. Hän saapui hyvissä ajoin Vantaan rikospoliisin konttorin eteen. Hän ajoi rauhallisesti autonsa tilavaan parkkiin, johon oli merkattu vierailijoille. Hän otti autonsa hansikaslokerosta pienen taskumatin, johon oli kaiverrettu: Rakkaudella Pekalle! T:Kirsti. Samalla, kun hän joi pullosta miestä väkevämpää hän muisti Kirstin, johon hän oli tutustunut baari illan jälkeen Kirstin kotona ja joka oli lähettänyt samaisen taskumatin postitse Pekalle. Hän ei ollut kuullut Kirstistä sen jälkeen. Eikä hän olisikaan halunnut kuulla Kirstistä, koska onhan hänellä Ulla ja kaksi aikuista lasta. Pekka käveli parkkipaikan läpi, jonka asfaltti oli juuri uusittu ja suorastaan hohti auringon paisteessa. Pekka saapui vihdoin konttorin pääovelle miettien Kirstiä ja missä hän tällä hetkellä asustelee.

”Päivää voisinko auttaa?”, tervehti iloisesti aulan vastaanotto virkailija.

”Päivää olen tulossa siihen työhaastatteluun, josta oli ilmoitus tämän päivän lehdessä”, vastasi Pekka

”Niinpä tietysti hissillä ensin kolmanteen kerrokseen ja sieltä oikealle ja toinen ovi”, kertoi vastaanottovirkailija.

Pekka lähti kulkemaan hissejä kohti. Samalla, kun hän saapui hissien oville, niin yksi hissi saapui alas kyydissään 50-vuotias nainen. Joka oli kyllä ikäisekseen hyvin säilynyt. Nainen poistui hissistä hymyillen. Pekka alkoi miettiä naista ja sitä , miksi hän oli hymyillyt niin kovin. Hissin matkatessa ylös Pekka tajusi, että se taisi olla Kirsti. Hissi matkan aikana hissiin ei tullut ketään vaan hän sai olla koko matkan yksin hississä. Viidenteen kerrokseen saavuttaessa Pekan pää oli täysin sekaisin, kun hän oli pohtinut Kirstiä. Viides kerros oli todella avara ja vaalea. Seinät olivat valkoiset ja lattia oli laatoitettu beigen värisin laatoin. Silikonina oli käytetty hieman sinertävää silikonia. Pekka oli niin sekaisin, että lähti ensin kävelemään väärään suuntaan, mutta huomasi piakkoin menneensä väärään suuntaan. Hänen kääntyessä ympäri häntä vastaan tuli pukuun sonnustautunut ”bisnesmies”, joka suuntasi vessaan. Pekka ei kiinnittänyt mieheen mitään, muuta huomiota kuin, että miehellä oli kova kiire vessaan. Pekka istuutui oven vasemmalle puolelle ja jäi odottamaan, että hänet huudettaisiin haastatteluun. Aika kului ja kului, eikä kukaan tullut avaamaan hänelle ovea. Hänen odotettua lähemmäs kaksi tuntia, samainen ”bisnesmies” tuli nyt vasta asioiltaan.

”Anteeksi tiedättekö yhtään missä on se työhaastattelu?”, kysyi Pekka varovasti.

”Joo, se päättyi pari tuntia sitten, kun löysimme täydellisen henkilön siihen hommaan”, vastasi bisnesmies

”Asia ei minulle mitenkään kuulu, mutta veikö paikan henkilö nimeltä Kirsti”, uteli Pekka

”Taisi hänen etunimi olla jokin sellainen”, vastasi mies.

Voi saatana, se nainen ehti ensin, huusi Pekka!

Anteeksi, vastasi mies

Äshh, Ei mitään, Pekka vastasi ilkeään sävyyn.

Pekka lähti takaisin kohti hissejä. Hänen saavuttua hisseille hän painoi pohjakerroksen vihreää nappia johon oli kirjoitettu piste kirjoituksella yksi. Hissin saavuttua alimpaan kerrokseen koko aula oli täysin tyhjä. Hän lähti kohti ulkoa ovia ja potkaisi samalla alumiinin väristä roskista, joka kimposi vastaanotto tiskin taakse. Ulos päästyä hän suuntasi autolleen. Autolleen saavuttua hän huomasi, että Kirsti nojaili hänen autonsa kattoon

Mitä siinä täällä teet, tiuskaisi Pekka.

No miltäs näyttää, tulin tapaamaan sinua ja katsomaan janottaako vielä vanha suola, vastasi Kirsti.

No kuule ei enää janota sen jälkeen kun veit minulta työ paikan, ärähti Pekka.

Mites olit niin hidas, härnäsi Kirsti!

Pekka otti taskusta mattoveitsen esiin samalla kun Kirsti alkoi lähestyä häntä. Kirsti ensin hieman ihmetteli Pekan toimintaa ja sen jälkeen ymmärsi Pekan aikeet. Hän yritti vielä paeta tilanteesta, mutta se ei onnistunut. Pekka tuli hänen perässään puukotti häntä selkään raivon voimassa. Pekka kuuli kun Kirsti hengitti elämänsä viimeisen hengityksen. Pekka otti Kirstin ruumiin kyytiin ja vei sen länsisatamaan. Ja heitti sieltä sen mereen. Hän tajusi myös samalla kuinka täydellisen murhan hän oli tehnyt. Hän jatkoi normaalia elämää siitä eteenpäin. Ja sai myös töitä Salon poliisilaitokselta. Kuukausia myöhemmin lehtiin ja uutisiin ilmestyi mainoksia kadonneesta naisesta. Kukaan ei sen koomin epäillyt Pekkaa mistään. Ja vielä tänä päivänä hän toimii Salon poliisissa

Houkutus

Twilight - Houkutus

Isabella muuttaa isänsä luokse tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa luiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabella kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen!

Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät voi saada toisiaan, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillisa ja kaihtoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta..

" Ensinnäkin: Edward oli vampyyri. Toiseksi: osa hänestä - enkä tiennyt, kuinka voimakas se osa oli - janosi minun vertani. Ja kolmanneksi: olin silmittömästi, peruuttamattomasti rakastunut häneen. "

Karoliina !

Ilkkaremesriskiraja

Kirjani oli Ilkka Remeksen Riskiraja.

Päähenkilöt: Aaro Korpi ja Niko Aula, tarinan kertojana toimii Aaro silloin kun tapahtumat sijoittavat sinne missä hekin seikkailevat. Kertojana toimii tuntematon kertoja, kun ollaan jossain muualla.

Aihe: Kirjan aihe oli biologisten aseiden varastaminen ja kuljettaminen Irakiin, ja Aaron ja Nikon taistelu sitä vastaan.

Miljöö: Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, Viroon ja Venäjään. Sekä melkein Saksaan... Sijoittuu nykyaikaan.

Juoni: Aaro ottaa pikalainan pikavippiyhtiöltä ja kun ei saakkaan maksettua velkojaan, ystävänsä Nikon takia, he joutuvat töihin pikavippiyhtölle. He kuljettavat rahaa Viroon, ja päätyvät lopulta vahingossa salakuljettamaan ydinasetta. Pojat kuitenkin huomaavat salakuljettavansa epäilyttävää ampullia ja yrittävät saada sen takaisin Suomeen tutkittavaksi, mutta operaatiota hankaloittavat Israelilaiset agentit. Lopulta he päätyvät Venäjälle, josta he pääsevät nipin napin takaisin Suomeen ampullin kanssa, ja kaikki päättyy hyvin. Barack Obama jopa soittaa Aarolle, ja onnittelee Aaroa.

Muuta: Kirjassa ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa, paitsi kohta, jossa agentit lavastavat keski-ikäisen suomalaisen miehen syylliseksi salakuljetukseen ovelasti. Dialogi oli hyvin uskottava. Henkilöt eivät puhuneet koko ajan kirjakieltä ja oli muutenkin uskottava. - Kirja oli ihan ok. Ei mikään erikoinen, en jaksaisi muita Ilkka Remeksen kirjoja kylläkään lukea tämän perusteella.

eetukaleviposo

Musta kobra

Lukemani kirjan nimi oli Musta kobra ja sen oli kirjoittanut Ilkka Remes. Kirjan päähenkilöinä oli Aaro Korpi ja Gemma Dolan. Kirjan päähenkilö Aaro Korpi toimi kertojana. Kirjan aihe oli nuorten jännitysromaani. Kirjan miljöö sijoittui syksyyn ja Englantiin. Pidin kirjasta koska se oli jännittävä.

Arttu 8a

Aaltojen armoilla

Kirja on nimeltään Aaltojen armoilla ja sen kirjoitti Nora Roberts. Kirja on lajiltaan romantiikka ja jännitys. Kertoja on välillä ulkopuolinen ja välillä päähenkilö.
Päähenkilöt:
Cameron Quinn, Seth, Anna Spinelli. Cameron on kilpaveneilijä, joka elää vauhdikasta ja holtitonta elämää. Seth on yksitoista vuotias nuorukainen, josta Cameronin isä Ray tahtoo Cameronin ja hänen veljensä huolehtivan. Anna on sosiaalityöntekijä, joka saa tehtäväkseen selvittää tämä huoltajuusasian.
Aihe:
Sethin huoltajuuden selvitys ja Cameronin ja Annan suhde.
Miljöö:
Tapahtumat ovat 1990-luvulta ja Marylandissa
Juoni:
Cameron on juuri voittanut kilpaveneilyn maailmanmestaruuskisat ja juhlii voittoaan kuluttaen voittorahaa Monte Carlon kasinolla, sampanjaan ja naisiin. Yöllä Cameron saa tietää, että hänen isänsä on kuolemaisillaan ja tämä toivoisi Cameronin huolehtivan veljiensä kanssa Sethistä. Cameron palaa lapsuudenkaupunkiinsa Marylandiin ja hakee veljiensä kanssa huoltajuutta. Asiaa selvittää Anna Spinelli. Cameron kiinnostuu tästä ja he alkavat tapailla.
Dialogi:
Erittäin hyvä.
Oma mielipide kirjasta:
Oli hyvä ja kuvailtiin todella hyvin asiat. Oli ihan mukava lukea.

Elina 8A

Menneisyyden vangit

Kirjan nimi on Menneisyyden vangit ja sen on kirjoittanut Nora Roberts.
Kirjan lajityyppit ovat romantiikka ja jännitys. Kertoja on päähenkilö ja välillä joku sivuhenkilöistä.

Päähenkilöt
Kirjan päähenkilöt ovat Callie Dunbrook ja Callien ex-mies Jake.
Callieta kuvailisin sinnikkääksi, itsepäiseksi ja rennoksi. Callien perheeseen kuuluu hänen äiti ja isä. Callie on argeologi ja hyvin omistautunut työhönsä.
Jake on huumorintajuinen, komea ja vähän röyhkeä. Jake on myös arkeologi. Jaken perheeseen kuuluu hänen äiti, isä ja hänen paraskaveri Digger.

Aihe
Aihe on Callien menneisyyden selvittäminen. Aiheeseen kuuluu myös hänen ja Jaken suhteen kunnostaminen.

Miljöö
Kirjan tapahtumat ovat 2000-luvulta ja tapahtumat suurilta osin Baltimoressa.

Juoni
Callie matkustaa Baltimoreen tutkimaan 5000 vuotta vanhoja luita. Paikan päällä hän saa kuulla että hänen entinen miehensä Jake saapuu myös kaivaukselle. Heidän välillä on vieläkin jotain ja he saavat suhteelleen uuden mahdollisuuden.
Baltimoressa Callien luokse tulee nainen joka väittää että Callie on tämän 20 vuotta sitten kidnapattu tytär. Callie rupeaa selvittämään menneisyyttään yhdessä Jaken kanssa.

Dialogi
Oli erittäin hyvä.

Oma mielipide kirjasta
Kirja oli todella hyvä ja monipuolinen aiheeltaan. Kirjaa lukiessa ei tullut tylsä ja loppukin oli oli yllättävä.

Ella 8A

Sydänyö

Lukemani kirjan nimi on Sydänyö ja sen on kirjoittanut Nora Roberts. Kirjan lajityyppi on romantiikka ja se kerrotaan päähenkilöiden näkökulmasta.

Päähenkilöt:

Päähenkiköinä kirjassa ovat Declan Fitzgerald ja Angelina Simone.
Declan on parikymppinen Bostonista New Orleansiin muuttanut entinen lakimies. Hän on lojaali ja hyvin kohtelias mies. Hänellä ei ole sisaruksia. Declan on juuri eronnut Bostonissa vaimostaan Jessicasta. Hänen vahemmilleen ero oli täysi järkytys. Sen takia hän muuttaa pois kotipaikastaan ja muuttaa New Orleansiin asumaan.
Angelina Simone on koko ikänsä New Orleansissa asunut parikymppinen nainen. Hän on kaunis, suorapuheinen ja rehellinen. Angelina omistaa baarin, jota hän "pyörittää" päivittäin. Hänen äitinsä on huumeriippuvainen, eikä Angelina halua nähdä tätä koskaan. Perheenään hänellä on isoäitinsä, joka asuu lähellä sitä taloa, jonka Declan on ostanut. Angelinalla ei ole sisaruksia.

Kirjan sivuhenkilöitä ovat Declanin kaveri Remy, Remyn vaimo Effie, sekä Angelinan isoäiti Odette.

Aihe:

Vuonna 1899 Manet Hall-nimisessä kartanossa tehtiin henkirikos. Tätä ei koskaan paljastettu kenellekään vaan uhrin väitettiin karanneen toisen miehen kanssa naimisiin ja muuttaneen kauas pois. Nais-uhrin henki vaeltelee kuitenkin talossa vaatien selvittämättömän kohtalonsa julki tuomista. Noin sata vuotta myöhemmin Declan Fitzgerald ostaa talon ja ryhtyy remontoimaan sitä. Decin elämään ilmestyy kuitenkin kaunis Angelina Simone, jolla näyttäisi olevan jotain yhteyksiä taloon...

Miljöö:

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2002. Tapahtumapaikkoja ovat mm. Manet Hall, Odetten asunto ja Angelinan baari.

Juoni:

On vuosi 2002 New Orleansissa. Declan Fitzgerald ostaa Manet Hall-nimisen talon, jossa väitetään kummittelevan. Dec ei kuitenkaan ota näitä huhuja huomioon, vaan ryhtyy toden teolla kunnostamaan vuosien kuluessa rapistunutta taloa. Astuessaan yhteen talon huoneista Declanille kuitenkin tulee todella kummallinen olo, eikä hän haluaisi todellakaan mennä huoneeseen uudestaan. Olisiko kummitteluhuhuissa sittenkin jotain perää? Taloa remontoidessaan Declan törmää vaikeasti tavoiteltavaan Angelinaan ja rakastuu tähän ensisilmäyksellä. Angelinallekin näyttäisi tulevan outoja tuntemuksia siinä nimenomaisessa huoneessa Manet Hallissa. Angelinan ja Declanin kehittyvään "suhteeseen" kuitenkin näyttäisi kuitenkin vaikuttavan jokin asia menneisyydestä, mikä vain hämmentää heitä entisestään. Mutta molemmilla näyttäisi kuitenkin olevan vahvat siteet taloon ja niiden alkuperän selvittäminen ei olekaan ihan helppoa...

Dialogi:

Kirjan dialogi oli uskottavaa ja selkeää. Mieleenpainuvaa kirjassa olivat hienosti ja tarkasti kirjoitetut maisemakuvaukset, joita oli aina vähän väliä.

Mielipide:

Pidin kirjasta todella paljon. Kirjailija oli onnistuneesti sekoittanut kirjaan romantiikkaa, huumoria ja ripauksen jännitystä.


Lotta 8.a

Leiki kanssani

”Perillä ollaan”, Tommi sanoi ja parkkeerasi autonsa vanhan kartanon pihaan. ”Kulta, eikö meille olisi riittänyt pienempikin talo?” Kati kysyi ja katsoi valtavaa kartanoa, jonka he olivat ostaneet. ”Vain parasta sinulle”, Tommi sanoi ja antoi suukon vaimolleen. Tämän tehtyään Tommi avasi auton oven ja poistui autosta. Kati tuli perässä. Oli syyskuu ja tuuli puhalsi kylmästi.”Muuttofirman auto tulee varmaankin kohta”, Kati tuumi, sillä hänellä alkoi olla jo kylmä. Tommi nyökkäsi ja kääntyi ympäri ihailemaan uutta kotiaan. Kartano oli valtava. Valkoinen maali sen seinissä hilseili ja kattotiilet olivat vihreän sammaleen peitossa. Kati ja Tommi olivat ostaneet talon halvalla, koska talossa ei ollut asunut ketään vuosiin. Kati käveli Tommin luokse ja tarttui tätä kädestä. ”Kyllä täällä tarvitsee hieman remontoida, mutta muuten tämä on täydellinen”, Tommi totesi. Kati tarkasteli pihaa. Hän oli viherpeukalo ja oma puutarha oli ollut toive listalla jo pitkään. Pihassa oli paljon marjapensaita ja omenapuita. Pihaa ympäröi korkea ja tiheä kuusiaita. Kuusiaita toi yksityisyyttä, mutta sitä ei oikeastaan täällä tarvittu, sillä lähimmät naapurit asuivat noin kilometrin päässä ja lähin kylä sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Tommi, joka oli ammatiltaan lääkäri, oli saanut töitä kylästä. Kati taas oli joutunut jättämään oman työnsä muuton takia. Hän etsisi täältä uuden työpaikan, kunhan kotiutuisi ensin. ”Hei, tuolta kuorma tulee!” Tommi huudahti. ”Vihdoinkin”, Kati tokaisi.”Tule, mennään purkamaan lasti”, Tommi sanoi.

Oli ensimmäinen aamu uudessa talossa. Tommi oli lähtenyt jo töihin ja Kati oli jäänyt yksin kotiin. Sää oli aurinkoinen ja Kati oli lähtenyt ulos katsomaan puutarhaansa. Hän haravoi pihalla, kun hänen silmiinsä osui tyttö joka seisoi pihatiellä, joka oli melkein toisella puolen pihaa. Tytöllä oli pitkät hiukset ja kalpea iho. Tällä ei ollut kenkiä ja hänen vaalea hameessaan oli tahroja täynnä. Kati vilkutti tytölle hyväntahdon eleenä. Tyttö ei näyttänyt huomioivan Katia ollenkaan. Kati jatkoi töitään, mutta tyttö vaivasi tätä niin paljon, että hänen täytyi kääntää katseensa takaisin. Kun hän katsoi takaisin, tyttö seisoikin muutaman metrin päässä Katista. ”Hei. Mitä sinä täällä teet?” Kati kysyi. ”Leiki minun kanssani”, tyttö pyysi ja ojensi kätensä. ”No, eikö sinun pitäisi olla kotona tai koulussa. Olen varma, että sinua kaivataan jossakin”, Kati pohti, sillä hänellä ei ollut kokemusta lasten kanssa olemisesta. ”Leiki minun kanssani!” tyttö vaati ja silmän räpäyksessä hän katosi. Kati katseli ympärilleen ja hänen sydämensä hakkasi. Hän tuskin uskalsi hengittää. Tämä ei voinut olla mahdollista. Ei mitenkään. Kati ryntäsi sisälle taloon pelon vallassa ja lukitsi oven.

Oli melkein jo ilta kun Tommi saapui kotiin. Hän asteli kiviset portaat ylös ovelle ja avasi oven avaimellaan. Hänen tultua sisälle hän näki kuinka Kati istui olohuoneen lattialla järkyttyneenä. ”Kulta, miten päiväsi on sujunut?” Tommi kysyi. Hän näki kuinka Kati vavahti. ”Mikä nyt on? Näytät siltä kuin olisit nähnyt aaveen” Tommi kysyi. ”No pidät minua varmaan täysin hulluna, mutta… luulen, että näin aaveen” Kati kertoi. ”Kai tiedät, ettei aaveita ole olemassakaan?” Tommi kysy hieman kiusoittelevasti. ”Kaikkeen löytyy varmasti selitys”, hän jatkoi. ”Niin, ei aaveita olekaan. Mielikuvitukseni lähti varmaankin vain laukkaamaan”, Kati tuumi, mutta asia vaivasi häntä silti.

Keskellä yötä Kati heräsi. Hänellä oli kauhean kuuma ja hän päätti lähteä hakemaan juotavaa. Kati katsoi Tommia, joka nukkui sikeästi. Hän nousi ylös ja hiipi hiljaa vessaan, ettei herättäisi Tommia. Saavuttuaan sinne hän avasi peilikaapin, jossa oli lasi. Hän nappasi lasin kaapista ja oli sulkemassa kaapin oven kun hän näki peilin kautta takanaan seisovan tytön. Kati kääntyi ympäri. Siinä tyttö oli. Kati olisi halunnut juosta pois, mutta hänen raajansa eivät totelleet häntä. ”Mitä sinä täällä teet? Miten ylipäätään pääsit tänne? Ja mitä sinä tahdot minusta?” Kati kuulusteli. Tyttö ei vastannut vaan käveli kohti Katia. Tyttö näytti hampaansa. Ne olivat aivan veren peitossa. Kati näki kuinka tumman punainen veripisara valui alas tytön kalpeaa suupieltä. Kati heitti kädessään olevan lasin tyttöä kohti ja säntäsi juoksuun. Kati juoksi alas natisevia portaita keittiöön. Hän etsi laatikosta veitsen ja otti sen käteensä. Kati jäi odottamaan tyttöä keittiöön.

Aamulla kun Tommi heräsi, hän huomasi Katin istuvan lattialla veitsi kädessään. Katin kädet olivat yltä päältä veressä. ”Kulta! Mitä sinulle on käynyt?!” Tommi kysyi. Kati vavahti, ja katsoi käsiinsä. ”Mitä minulle on tapahtunut?!” Kati kysyi ja joutui paniikkiin. ”Etkö todella tiedä mitä on käynyt?” Tommi ihmetteli ja meni katin luokse. ”Näytä sitä”, Tommi pyysi. Koska Tommi oli lääkäri, hän tarkasti pystyisikö hoitamaan Katin. Hän tarkasteli Katin käsiä ja löysi haavoja, jotka muistuttivat purema jälkiä. ”Mitä olet tehnyt itsellesi?” Tommi kysyi. ”En minä ole tehnyt mitään itselleni! Mutta… hän oli täällä.” Kati muisteli. ”Kati, täällä ei ole käynyt ketään ”, Tommi sanoi varoen. ”Eli sinä pidät minua aivan hulluna! Ehkä se olitkin sinä!” Kati huusi ja nousi seisomaan. Kati osoitti veitsellä Tommia. Tommi nosti kätensä luovuttamisen merkiksi. ”En minä pidä sinua hulluna”, Tommi selitti ja yritti rauhoittaa Katia. ”Jos täällä ei ole käynyt ketään, sinun on pitänyt tehdä nämä!”, Kati syytti ja osoitti verisiä ranteitaan. ”Olet paniikissa. Rauhoitu!” Tommi yritti rauhoittaa tilannetta, mutta turhaan. ”Minä tiedän, että se olit sinä! Yritit tappaa minut, koska olet mielipuoli!” Kati huusi. Kati iski veitsellä Tommia kylkeen. Tommi laittoi kätensä haavalle ja näki kuinka paidan läpi alkoi pulputa verta. Tommin oli toimittava nopeasti. Hän sieppasi kännykkänsä yöpöydältä ja säntäsi juoksuun.
Tommi ei tiennyt minne olisi ollut parasta mennä. Hän koki parhaimmaksi juosta vessaan jonka oven saisi lukittua. Tommi juoksi henkensä edestä kohti vessaa. Vaikka sinne ei ollut edes pitkä matka, se tuntui kestävän ikuisuuden. Tommi saapui viimein vessaan, laittoi valot päälle ja lukitsi oven. Hän kääntyi ympäri ja näki verellä tahritut kaakelit. Peilikaapin oviin oli kirjoitettu: Se ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tommi ei ehtinyt ajatella vaan soitti hätänumeroon. Puhelin piippasi. Oven takaa alkoi kuulua askeleita ja pian oveen alettiin hakata jollakin terävällä, sillä se läpäisi heti ensimmäisellä iskulla oven. Hätänumerosta ei vastattu. Ovi hajosi pian sen jälkeen ja Kati astui sisään. ”Kati, ei!” Tommi huusi, mutta Kati iski Tommia monta kertaa kunnes, Tommi ei enää hengittänyt. Sen jälkeen Kati leikkeli Tommin ja söi pala kerrallaan. Juuri samalla tavalla, kuin oli vuosia sitten oli syönnyt tappaneensa pikku tytön.

-Minna-

Nälkäpeli

Kirjan nimi on Nälkäpeli. Sen on kirjoittanut Suzanne Collins.

Kirjan päähenkilöitä ovat Katniss Everdeen ja Peeta Mellark.

Katniss on 16-vuotias. Hänen isänsä on kuollut ja hän elää äitinsä ja pikkusiskonsa Primin kanssa. Katniss asuu vyöhykkeellä 12. Hänen perheensä on hyvin köyhä. Hän salametsästää ruokaa perheelleen. Katniss on luotettava eikä ikinä pettäisi kavereidensa luottamusta. Hän on hieman poikatyttömäinen ja loistava jousiampuja.

Peeta on myös 16-vuotias ja asuu myös vyöhykkeellä 12. Hänen vanhempansa omistavat leipomon. Peetan perheeseen kuuluvat vanhemmat ja hänen veljensä.

Kirjan sivuhenkilöitä ovat Katnissin äiti ja sisko Prim, Katnissin paras ystävä Gale, Katnissin ja Peetan kilpailuavustaja Haymitch sekä pelaajien stailaaja Cinna.

Kirjan lajityyppi on scifi.

Kirja kerrotaan päähenkilön Katnisin näkökulmasta.

Aihe:

Aihe on Nälkäpeli. Nälkäpeli on syntynyt, kun luonnonkatastrofit, tulvat, tulipalot ja sodat tuhosivat Pohjois-Amerikan. Maan raunioista syntyi Panemin valtakunta. Kansalaiset alkoivat kuitenkin pian kapinoimaan Panemin hallitsijoita vastaan ja hävisivät. Rangaistukseksi Panemin hallitsijat jakoivat maan kahteentoista vyöhykkeeseen ja aloittivat Nälkäpelin. Peli on tosi tv ohjelma, johon arvotaan joka vuosi jokaiselta vyöhykkeeltä kaksi 12-17 vuotiasta pelaajaa. Vain yksi voi selvitä pelistä hengissä ja tällöin voittaa sen.

Miljöö:

Kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen. Paikkoja joissa asiat tapahtuvat ovat mm. Panemin pääkaupunki Capitol, vyöhyke 12 ja peliareena.

Juoni:

On 74 pelin aika johon arvotaan joka vuotuisen tavan mukaan jokaiselta vyöhykkeeltä yksi tyttö ja yksi poika. Tällä kertaa peliin arvotaan Katnissin 12-vuotias pikkusisko. Katniss ei kuitenkaan kestä ajatusta, että hänen pikkusiskonsa ei välttämättä selviäiskään pelist enää takaisin, joten tarjoutuu itse tämänn tilalle peliin. Kilpailun tuomarit hyväksyvät Katnissin osallistumisen kilpailuun. Peliin joutuu myös Peeta.

Peeta ja Katniss viedään valmistautumaan pelin alkamiseen Panemin pääkaupunkiin Capitoliin. He harjoittelevat taitojaan, yrittävät saada sponsoroijia kilpailua varten ja käyvät haastatteluissa.

Sitten he joutuvat metsäiselle peliareenalle, joka voisi olla mitä tahansa paahtavasta aavikosta kylmään jäätikköön. Areenalla tribuuttien eli pelaajien pitää hankkia itse ruokansa metsästämällä. Peeta ja Katniss liittoutuvat areenalla erilleen. Peeta ensimmäsiten vyöhykkeiden rikkaiden ammattilaisten kanssa ja Katniss pienen 12-vuotiaan Ruen kanssa.

Pian Katniss ja Peeta kuitenkin rakastuvat ja alkavat auttamaan toisiaan. Pelistä, joka kestää viikkoja voi selvitä kuitenkin vain yksi.

Dialogi:

Dialogi oli sujuvaa. Se oli jännittävää ja mielenkiintoista.

Pidin kirjasta:

Kirja oli mielestäni todella hyvä. Siinä oli hieman romantiikkaa ja paljon jännitystä. Nälkäpeli on trilogia, jossa on kolme osaa ja mielestäni tämä osa oli paras.

Elli 8a

Fantasiakirjallisuus

Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji, joka sijoittuu yleensä menneeseen aikaan. Fantasiakirjallisuudessa on käytetty yleensä hahmoina: Noitia, Peikkoja, Keijuja, Menninkäisiä, Haltijoita ym. Epärealistisia olentoja. Fantasiakirjallisuus muotoutui omaksi lajikseen 1890-1935 luvulla.

Ville Tuominen

Tieteiskirjallisuus on vaikuttavaa kirjallisuutta

Tieteiskirjallisuuden eli scifin tarinat ja kertomukset perustuvat tieteen ja tekniikan saavutuksiin. Tieteiskeromuksissa ei siis kerrota kummituksista ja ihmissusista, vaan tietotekniikkaan perustuvista asioista. Scifillä kuvataan yleensä tulevaisuuden yhteiskuntaa, elämää avaruudessa ja sellaisia asioita, jotka ovat meille vielä lähes tuntemattomia. Tieteiskirjallisuus on vielä aika nuori kirjallisuuden laji. Sen juuret ovat romantiikassa aivan kuten kauhun ja fantasiankin. Vaikka tieteistarinat perustuvatkin mielikuvitukseen, on monien tieteiskirjailijoiden ennusteet tulevaisuudesta ja sen teknologiasta käyneet toteen, kuten tieteiskirjailija H.G. Wells ennusti kirjassaan syntyväksi maailman laajuisen tietoverkoston vuonna 1938. Nykyisessä tieteiskirjallisuudessa kuvataan suurimmiksi osiksi ihmisen sisäistä maailmaa, kun ennen korostettiin seikkailunomaista ulkomaailmaa. Tieteiskirjallisuuden laji kyberpunk kuvaa ihmisen suhdetta tietoverkkoihin ja tekoälyyn. Kyberpunkin teemat ovat tavallisesti melko synkkiä: niissä ihmiskunta ja eläimet halutaan tuhota, ihmisten minä häviää tai katoaa tietoverkostoihin. Tieteiskirjallisuudessa suosituimpia rooleja miehelle on mm. hullu tiedemies, sekä täydellisyyttä tavoitteleva tiedemies, joka on sankarillinen. Naisten rooli on melko stereotyyppinen ja kapea. Naiset ovat niissä kauniita, keittävät kahvia ja kirkuvat, eli ihan samanlaiset roolit, kuin useimmissa elokuvissakin. Tieteiskirjat ovatkin alunperin ikään kuin kirjoitettu ainostaan miehille, joiden on ilmeisesti ajateltu kiinnostuvan teknologiasta. Tieteiskirjallisuuden tunnetuimpia kirjailijoita ovat mm. : - Edesmennyt J.R.R. Tolkien, joka kirjoitti Taru Sormusten Herrasta trilogian - J.K. Rowling, joka kirjoitti Harry Potter sarjan - Stephenie Myer, joka kirjoitti Houkutus sarjan - C.S. Lewis, joka kirjoitti Narnian tarinat - Veera

Toivomuslista

Eoin Colfer

Lajityyppi: Fantasia

Henkilöt

Toivomuslistan päähenkilöt ovat 14-vuotias Meg Finn, jonka äiti on kuollut ja joka joutuu asumaan kauhean isäpuolensa Francon kanssa ja vanha muinaismuisto (täksi Meg häntä nimittää) Lowrie McCall, joka on kyllästynyt elämäänsä ja tuhoaa itseään polttamalla isoja sikareita.

Kirjan sivuhenkilöitä ovat mm. Belch Brennan, nuori rikollisuuden alku, jolla on koira Raptor, Lowrien nuoruudenrakkaus Sissy Brogan, Megiä laiminlyövä isäpuoli Franco, helvetin ykköspäämies Saatana, helvetin kakkospäämies Beelsebub, sekä helvetissä työskentelevä IT-nörtti Myishi ja taivaan portteja vartioiva pyhimys Pietari.

Kertoja ja näkökulma

Kirjassa on ulkopuolinen kertoja. Kirja on kerottu hän kertojassa.

Aihe

Kirjan aihe on Megin ja Lowrien matka toivomuslistan täyttämiseksi, hommaa hankaloittavasta Belchistä huolimatta.

Miljöö

Kirja sijoittuu 2000-luvulle. Tarina pomppii Irlannin pääkaupungin Dublinin ja helvetin sekä taivaan välillä.

Takaumat

Kirjassa on paljon takaumia, kun Lowrie muistelee pieleen menyttä elämäänsä ja sen surkeuden huippukohtia, sekä Meg niitä aikoja, kun vielä eli.

Juoni

Meg ja Belch ovat murtautumassa vanhan Lowrien taloon, mutta vanha kuppana herääkin, jolloin Belch usuttaa koiransa Raptorin Lowrien kimppuun. Meg suojelee Lowrieta ja lähtee hakemaan apua, koska vanha Lowrie kuolee muuten verenhukkaan, koska Rapor on puraissut puolet Lowrien pohkeesta irti. Belch kuitenkin lähtee hänen peräänsä haulikon kanssa ja he ajautuvat vanhan kaasukellon lähelle. Belch ampuu haulikolla ilmaan säikäyttääkseen Megin, mutta yksi hauli lähteekin radaltaan ja lentää suoraan päin kaasukelloa, jolloin räjähtää. Meg ja Belch kuolevat molemmat. He joutuvat isoon tunneliin, mikä haarautuu alas helvettiin ja ylös taivaaseen. Belch lentää suoraan helvettiin, mutta Meg ei lennä kumpaankaan, vaan jää jonnekkin tunneleiden välimaastoon, koska hänellä on yhtä paljon plussia ja miinuksia, joilla joutuu joko helvettiin tai pääsee taivaaseen. Jotta Meg pääsisi taivaaseen hän lähtee henkenä hyvittämään huonoja tekojaan niitä vastaan, joita on rikkonut. Niinpä hän pöllähtää Lowrien asuntoon ja auttaa Lowrieta toteuttamaan Lowrien tekemän toivomuslistan toivomukset, jotka Lowrie haluaa toteuttaa ennen, kuin kuolee huonon sydämensä posahtamiseen. Niin Meg ja Lowrie lähtevät matkaan ja ystävystyvät matkansa aikana. Heidän perässään roikkuu, kuitenkin Belch, jonka Saatana lähetti myös takaisin maanpinnalle hakemaan Megin sielua, koska se on Saatanalle jostain syystä niin tärkeä, siksipä Belch aiheuttaa ongelmia ja hankaluuksia toivomuslistan toteuttamiseen.

Dialogi

Dialogi oli vauhdikas, hauska ja viihdyttävä. Se ei ollut mitään tönkköä söperrystä, vaan mielestäni hyvin etenevää ja uskottavaa.

Mitä mieleenpainuvaa?

Kirjassa oli mm. välillä kummallisia sanoja kuten ektoplasma tai aivopiikki. Tällaiset sanat jäivät ainakin minun mieleeni. Myös kirjan henkilöt jäivät hyvin mieleeni, koska ne olivat mielestäni eläväisiä ja uskottavia.

Mielipiteeni kirjasta

Itse tykkäsin kirjasta tosi paljon se oli vauhdikas ja siinä oli kaikenlaista ryminää, joka on minun mieleeni. Kirjan dialogissa oli kaikenlaisia hauskoja letkautuksia ja Eoin Colfer on mielestäni luonut mahtavan kirjaelämyksen. En suosittele tätä kirjaa niille, jotka rakastavat rauhallisesti eteneviä ja romanttisia kirjoja.

Pauliina 8a

Kauhutarina: Faijan haamu

FAIJAN HAAMU

- Joo, mä ajan motaria pitkin, ni oon siel kohta, sanon Mikalle puhelimeen.

Heitän treenikassin ja salibandymailan Volvon takapenkille, paiskaan oven kiinni ja kierrän kuskinovelle ja istahdan. Virta-avain lukkopesään, starttaan auton ja kaarran kerrostalon parkkipaikalta maantielle.

Tavallinen perjantai-iltapäivä. Kello on pikkasen yli neljä ja kaikenmaailman nuoret notkuu ostareilla ja kaduilla energiajuomapullot kädessä. Laitan samalla radioon vähän ääntä, just mukavasti Anssi Kela laulaa Mikan faijan BMW:tä. Pysähdyn liikennevaloihin ja haukottelen makeasti. Nuori äiti työntää lastenrattaita suojatien yli, koittaen samalla pitää pikkupoikaa kädestä kiinni, joka ei näytä pitävän siitä lainkaan.

Lähden taas ajamaan, menee vartin verran, ennen kuin pääsen moottoritielle. Raskas työpäivä takana, onneks telakalle ei tullut enempää tilauksia. Muuten oisin joutunu olemaan töissä pitkään iltaan asti.

Jotenkin vaan alan väsymään. Työasiat pyörii mielessä mut silti silmät vaan alkaa painumaan. Koitan tsempata itteäni, että ’’ ei perkele, mulla on vielä treenit! On pakko pysyä hereillä! ’’ Näen edessäni vain sumeasti olevan Toyota-henkilöauton ja sen punaiset takavalot. Aurinko paistaa niin lempeästi kevätilmassa, että silmät alkavat painua väkisin kiinni. Ensin vain muutamiksi sekunneiksi, joiden jälkeen aina havahdun hereille, mutta kuitenkin pikkuhiljaa pääni valahtaa alas.

Heräsin lasinsirujen seasta. Se mitä Volvosta oli jäljellä, paloi hirviaidan vierellä. Minä makasin ojanreunalla ja kattelin pilviä taivaalla.

Seuraava muistikuvani on ambulanssista. Pääni on jonkinlaisessa hökötyksessä kiinni, jonkinlaisessa tuessa varmaan. Puristelen käsiäni nyrkkiin ja heilutan varpaita varovasti. Kaikki toimii, mihinkään ei satu. Ensihoitaja kyselee kaikkea, kuten mihin sattuu tai onko huono olo mut vastaan, et kaikki on OK. Mihinkään ei satu.

Saavuttiin sitten Turkuun TYKsiin, mutta lääkäri pudisti päätään sanoen, että hän ei löydä naarmuakaan musta.

- Sun ei pitäisi olla ees hengissä, on enkeleitä sulla ollut kai autosi kyydissä, lääkäri sanoo.

Kysyin, saisinko mä sitte lähteä, mut lääkäri vastaa, että ei. On muka parempi että oisin yhen yön tarkkailussa, koska ei tiedä mitä iskuja päähän on sattunut. Vaikka mua ei sattunut mihinkään ja oli ihan normi olo, en saanut lähteä. Kyllä vitutti.

Heräsin siihen, kun päätä särki helvetillisesti. Löysin kännykkäni sairaalasängyn viereiseltä

pöydältä. Onneks kosketusnäytössä oli vaan pienen pieni halkeama. Katoin kelloa. Se näytti

puolta seittemää, sen verran erotin puhelimen näytöstä. Kunnon jysäripäänsärky iskee taas.

Sisään astuu nuori mieslääkäri vanhan näkösen naishoitajan kanssa läppäri mukanaan.

- Huomenta, mites täällä voidaan? lääkäri kysyy teennäisellä äänellä, jonka takaa on kyllä erotettavissa muutaman valvotun yön väsymyksen.

- Mikäs tässä, pää vaan särkee, vastaan ja hieron kämmenellä otsaani. Jestas, osaakin olla ilkeä särky!

- Joo, se on ihan normaalia kolarin jälkeen, kun olet toipumassa siitä henkisesti, vaikka fyysisesti sinulle ei mitään käynytkään. Voin määrätä sinulle särkylääkkeitä, jos tahdot?

- Ei kiitti, kyllä multa Buranaa löytyy kotoota, vastaan. Minä en viitsi reseptien kanssa alkaa pelleilemään.

- No, hyvä on. Minun puolestani tämä potilas voidaan kotiuttaa, lääkäri sanoo hoitajalle joka näpyttelee samalla läppäriään. Lääkäri kiittää, ja poistuu huoneesta. hoitaja perässään. Painan pääni kunnolla tyynyyn ja yritän pitää silmiä kiinni, jotta päänsärky helpottuisi edes vähän. Alan aikani kuluksi muistelemaan, mihin olin edes menossa? Ainiin, salibandytreeneihin. Tietääköhän kaverit, että olen sairaalassa? Ai perkele, pomollekkin täytyy soittaa että olen tulossa töihin. Ei tässä saikulle ehdi jäämään!

Nappaan puhelimen sivupöydältä ja näpyttelen pomon numeron. Puhelimen kirkas näyttö ärsyttää vaan enemmän päänsärkyä, mut koitan kestää.

- Haloo?

- Anssi tässä terve! Kuule, jouduin eilen kolariin, mut ei hätää, ei käyny mitään, oon kunnossa ja kaikki on hyvin.

- Ei, kyl sä pidät nyt hei saikkuu. Vaikka sulle ei käyny mitään, kolari on aina kolari, niin lepäät nyt jonkun aikaa. Ei sun ole järkeä tulla puolikuntoisena töihin!

- Ja kuinka kauan tämä saikku kestäis?!

- Olisin sitä mieltä että pari viikkoa olis hyvä, mutta koska et kuitenkaan viitsi totella mua, sanon että ainakin viikon olet saikulla. Eli sulla ei ole asiaa telakalle viikkoon!

- Jaaha… no, kai se on sitte pakko. Mut kuka mua tuuraa sitten? Eiks iso kokous ole tulossa, jos oikein muistan?

- No mä koitan saada Raimon isyyslomalta vähän aikasemmin töihin, mutta jos en saa, niin sitte on pakko ottaa joku osa-aikatyöläinen. Mutta kattoo sitä sitten. Parane pian!

- Moro!

Suljen puhelimen. Huokasen syvään. Makaan siis viikon kotona tekemättä mitään. No, onneks mulla on tilillä sen verran rahaa et pärjään tän viikon. Nousen istumaan. Vähän huojahdan ja päätä alkaa taas särkemään, mutta vessaan on pakko äästä. Muuten kusen housuun.

Kun tulen vessasta, ehdin istahtaa sängyn päälle kun hoitaja tuo aamiaisen tarjottimella. Puuroa, leipä ja sen päällä leikkelettä ja yks vaivanen tomaatin pala sekä lasillinen maitoa ja appelsiinimehua. Ihan kelpo aamiainen, tähän vois vaikka tottua!

Kun olen syönyt, hoitaja käy hakemassa tarjottimen pois. Etin vaatteitani ja löydän ne sängyn viereisestä vaatekaapista aika nätisti viikattuina. Riisun löysän sairaalanpyjaman ja pistän kalsarit, farkut ja T-paidan päälle. Nyt on hyvä olla. Löydän samasta kaapista vielä takkini, mutta sitä en viitsi päälle laittaa. En edes tiiä, miten sairaalasta kuuluisi lähteä, joten päätään odottaa sen verran että lääkärit tekevät päiväkierroksensa osastolla.

Kellon siinä kahden paikkeilla, kun sama lääkäri, joka kävi aamulla, tuli huoneeseen.

- No, täällähän on saatu jo vaatteet päälle! Näytätte olevan lähtövalmiina kotiin?

- Kyllä, oisin valmis lähtemään kotiin, jos käy. Lasku tulee kai sitten jälkikäteen?

- Kyllä, lasku tulee perässä. Meillä on teidän yhteistiedot ylhäällä jotta lasku tulee perille. Teidän täytyy mennä käymään tuolla osaston päässä olevassa lasikopissa kirjautumassa ulos sairaalasta.

- Juu, selevä.

- No, näkemiin sitten!

- Näkemiin!

Otan takkini kaapista, heilautan sen olalle ja menen huoneesta ulos. Tyypillinen desinfiointi aineen haju leijuu käytävässä. Kävelen lasikopille, jossa nuori, aika nätti likka kirjaa multa vielä vähän tietoja ylös ja antaa luvan lähteä sairaalasta. Menen hissaan, painan ykkösnappulaa ja pääsen kerrokseen, jossa on kanttiini ja ulko-ovet. Ostan kanttiinista vielä yhen pienen kahvin mukaan ja menen ulos. Lämmin kevätilma puhaltaa kasvoille auringon lämmittäessä mun poskia. Pälyilen autoani – mutta perkele! Eihän mulla ole autoa! Tyhmänä seison sairaalan parkkipaikalla. Kaivan kännykän esiin ja soitan Mikalle.

- Terve! Anssi tässä!

- No moi! Miten pahasti kävi kolaris? Kuinka Volvolle kävi?

- Volvo meni lunastuskuntoon mutta mulle ittelleni ei käyny yhtään mitään. Oon kunnossa. Missäs ite olet?

- No olen koton täl hetkel, vietän pekkasia pois.

- No voitsä sitte hakee mut täält sairaalan pihalt? Tajusin täs äsken, että mulla ei ole enää autoa…

Kuulen muutaman paskasen naurunröhähdyksen luurin toisesta päästä.

- Joo, mä tuun. Mut missä sairaalassa sä oot? Turussa vai?

- Joo, mä oon Turus. Kuink kaua sul kestää? Meen vaik kanttiiniin istuu siks aikaan.

- No kyl mul jotain puol tuntii ainaki menee.

- No okei, mä istun kanttiinis sitte.

- Selvä, moro!

- Moro!

Menen takasin kanttiiniin ja valtaan pienen kulmapöydän, josta on hyvä näkymä pihalle. Ostan uuden, pienen kahvin ja sen kanssa kinkkusämpylän. Siinä juodessani kahvia aloin miettimään sitten elämääni. Mitä mulle ois voinu käydä? Missä jamassa tällä hetkellä olisin?

Makaisinko ehkä koomassa vai istuisinko pyörätuolissa halvaantuneena?

Haukkasin sämpylästä palasen ja siemaisin kahvia päälle. Vanhuksia ja lapsia pääasiassa kanttiinissa tänään näytti olevan. Pieni poikalapsi rutisti kovasti sylissään olevaa kulunutta pupujussipehmolelua, toinen käsi kipsissä. En kauaa viittinyt tämmösiä asioita miettiä, koska homma oli ohi jo, eikä mitään käynyt. Piste.

Mikan tuttu Mersu ilmestyi parkkipaikalle ja nousin ylös, otin kahvini ja kulautin lopun kahvin kurkkuuni.

Istahdin tutulle Mersun etupenkille. Mika läimäyttää mua selkään vähän liiankin voimakkaasti.

- Hyvä ettei sulle käynyt mitään! Mika halaa mua vähän puolittain, koska meiän ei ole muutenkaan tapana halailla toisiamme jos jotain tapahtuu.

- Joo ei mitään täs, heitäks nyt mut himaan?

Lähetään parkkipaikalta, ja koko matka kuluu hiljaisuudesta radiota kuunnellessa.

Mika kurvaa tutulle kerrostalon parkkipaikalle. Nousen autosta, kun Mika vielä huikkaa, että pärjäänkö varmasti. Vastaan että kyllä mä pärjään, ei mulle mitään käynyt. Paiskaan Mersun oven kiinni ja hymyillen heilautan kättäni Mikalle kun se kääntää autonsa ja lähtee. Raskaasti aukasen rapun oven ja laahustan 3. kerrokseen, koska hissi oli varattu. Sovitan avaimen lukkoon ja tottuneesti se aukeaa nikottelematta. Pääsen sisään ja meinaan kynnyksellä kompastua jo edellisen päivän postiin ja tän päivän lehteen. Poimin ne ja vihdoin pääsen kämppään sisään. Potkasen kengät pois jalasta ja lasken avaimet lipaston päälle. Pistän telkkarin päälle ja rojahdan sohvalle. Uni alkaa taas painamaan silmiä.

Aukasen silmäni, kello on neljä iltapäivällä. Tulipahan pari tuntia nukuttua. Maha kurnii ilmoittaen, että se haluaisi täytettä. Laahustan jääkaapille, en muista yhtään, onko siellä edes mitään.

Löydän onneksi eilistä jauhelihakeittoa ja lämmitän sen mikrossa. Pistän radionkin päälle, josta tulee päivän pääuutisia. Syön keiton rauhassa, silmäillen samalla päivän lehteä. Mun kolarista on jo lehdessä. Volvo näyttää aika romuttuneelta jutun kuvassa. Urheilu-uutiset skippaan suosiolla yli ja luen sarjikset. Kyllä Viivi ja Wagner säväyttää aina!

Pistän lautasen lavuaariin ja rojahdan takasin sohvalle. Saippuaoopperoita alkaa tulemaan telkusta, kello on jo melkein viis.

Herään säpsähtäen uutisten tunnnariin. Vilkasen seinällä roikkuvaa kelloa, joka käskevästi osoittaa seittemää. Haukottelen. Päivä on menny vähän penkin alle, en ole muuta kuin nukkunut. Raahaudun ylös sohvalta yritän venytellä vähän jäykkiä jäseniäni, mutta ne on sen verran jäykät ja kipeät vielä, että en viitsi paljoa itseäni rääkätä.

Laahustan hitaasti kylppäriin. Heitän vaatteet pesukoneen päälle ja menen suihkuun. Samalla vilkasen itteäni peilistä. Kyljessä on kämmenen kokonen mustelma ja sääret on saanu pieniä mustelmia myös, mutta ei sen enempää.

Aukasen hanan ja annan lämpimän veden valua kehoani pitkin.

Vietän ainakin puolituntia suihkussa vettä valuttamassa.

Kuivatan itteni ja menen olohuoneeseen, Salkkarit alkaa just sopivasti. Katsoessani niitä pistän kalsarit ja T-paidan päälle. Päätä alkaa särkemään pikku hiljaa, samalla kun katson telkkaria.

Kello näyttää yhdeksän, ja särky pahenee. Painun vessaan ja otan lääkekaapista kaksi neljänsadan milligramman Buranaa naamaan, sammutan telkkarin ja valot ja lopulta rojahdan sänkyyn.

Mun päätäni särki edelleen kun aamu valkeni. Vilkasin puhelimen kelloa, ja se näytti puolta yheksää. Näin silmäkulmastani jotain outoa keittiön suunnalta. Se herätti mielenkiintoni ja nousin vaivalloisesti istumaan. Parkaisin säikähdyksestä.

Faija seisoi keittiön ovenläveen nojaten. En ollu nähny sitä sen jälkeen, kun se vuosia sitten hukku meiän kesämökin järveen. Faija, tai mikä olikaan, näytti tavalliselta ihmiseltä. Vaatteet oli puhtaat ja suorat, eli faijan tapaan harmahtavat puvun housut ja ruudullinen, vähän pappamainen kauluspaita. Vain se kiinnitti huomioni, että silmät oli jotenkin tyhjän näköiset. Tuijotin tuota haamua, ihmistä, olentoa, tai mitä lieneekään muutaman minuutin, kunnes sen huulet liikkuivat ja kuulin puhetta. Mutta aivan kuin ääni ei olis tullu sen suusta, ihan kuin ääni olis kuulunut mun pääni sisältä.

- Näiden kaikkien vuosien ajan olen perääs kattonu rajan takaa. Mutta en enää voinut sivusta seurata siellä, kun romutit mun Volvon – vielä suoralla tiellä!

Suuni loksahti auki. Mitä helvettiä?!

- Faija…?

- Niin, Anssi?

- Mitä…sä…siis?

Faija kallisti päätään ja tuijotti mua, se sama pieni pilke silmäkulmassa kuin silloin, kun pienenä jäin kiinni siitä, että olin tunkenut perunan isän vanhan kuplavolkkarin pakoputkeen. Tuijotin faijaa monttu auki. Nousin seisomaan ja kävelin faijan eteen. Pelon ja jännityksen sekainen tunne velloi sisälläni. En tienny mitä pitäis tehä.

- Älä näytä noin järkyttyneeltä, Anssi. Tulin vain katsomaan sinua nähdäksenii, että miten pärjäät.

- Ää…öä… i-ihan hyvin mä pärjään. Se kolari oli vahinko! Nukahdin rattiin.

- Minä tiedän, poika. Olit menossa Helsinkiin, kun nukahdit.

- Jaa…

Tää homma alko menee todella oudoksi. Nipistin itseäni kädestä, niin kuin piirretyissäkin mutta se ei toiminut.

- Anssi, tuo ei onnistu. Sinä tiedät että tämä on todellista.

No niin tottavie huomasin, että tää on todellista!

Yht’äkkiä alkaa tapahtuu kummia. Faija alkaa muuttua jotenkin vaaleammaksi, ja se vilkuilee ylöspäin. Faija hymähtää ja sanoo, tai siis, ainakin sen huulet liikkuu, mutta kuulen sen äänen mun päässä.

- Mun ei pitäisi olla täällä, musta on taivaassa etsintäkuulutus päällä. Näkemiin, minä lähden. Voi olla että tulemme tapaamaan vielä. Minä pidän sinua silmällä…

Sitten se alkaa kadota jo näkyvistä, kun sanon

- Ois vielä kysymistä, mitä tapahtuu silloin kun muakin viedään? Mikä meininki on, mun täytyy saada tietää!

Haamu, tai siis faija, kelaa vähän aikaa, sit hymyillen nyökkää ja kuiskaa

- Siel on tupakkaa eikä lainkaa syöpää…

Faija hymyilee, ihmeen valkoiset hampaat välkähtäen. Mä nyökkään, ja hymyillen takaisin. Lopulta faija katoaa näkyvistä, vain valkoinen jääkaappi jää paikalleen, siihen missä faija seisoi.

Seison varmaan vartin paikoillani, kunnes lysähdän sängyn päälle istumaan. Vilkaisen puhelimen kelloa, ei se ole kuin vartin yli yhdeksän. Mitä tuo äskeinen oli? Missä olin? Kävinkö lähellä kuolemaa? Oliko tuo merkki siitä, että pitäis alkaa miettimään, mitä teen elämälläni?

Pudistan päätäni. Hitaasti vedän vaatteet ylleni, pistän kengät jalkaan ja menen ulos. Aurinko paistaa hieman lämmittäen, vain pieni tuulen vire rikkoen niin hentoa lämpöä. On myöhäinen kevät aamu, kesä kolkuttaa jo ovella. Hymyilen, kun vilkaisen pieneen pilvenhattaraan taivaalla.

Tiedän, että faija on siellä.

Vastaani kävelee nuori nainen lastenrattaita työntäen.

- Onko teillä kaikki hyvin?

- Öh… juu, on kyllä.

Nainen hymyilee kauniisti ja jatkaa matkaansa.

Jään katsomaan naisen menoa, kunnes käännän katseeni pois ja vilakisen uudestaan taivaalle.

Tiedän, että faija hymyilee siellä.

Tessa A.