Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Fantasiakirjallisuudeksi voidaan määritellä pääasiassa romaani- ja novellimuotoinen kirjallisuus, jossa epätodellisilla ja yliluonnollisilla tapahtumilla on keskeinen osuus. Yleensä käsitettä fantasiakirjallisuus kuitenkin käytetään kapeammassa merkityksessä fiktiosta, joka sijoittuu kuvitteelliseen (usein keskiaikatyyppiseen) maailmaan, jossa esiintyy magiaa ja kansanperinteistä lainattuja mielikuvitus olioita. Fantasiakirjallisuuden piiristä löytyy sekä kevyttä viihdekirjallisuutta, että vakavaa taiteellista kunnianhimoa ja yhteiskunnallista sanomaa ilmaisevia teoksia.
Sadut erottaa fantasiakirjallisuudesta joukko piirteitä. Maria Nikolajeva on esimerkiksi erottanut sadut fantasiasta maailman perusteella. Tieteiskirjallisuuden ja kauhukirjallisuuden rajat fantasiakirjallisuuden suuntaan ovat epäselviä. Esimerkiksi nykyajassa elävien ihmisten yliluonnollisia kokemuksia kuvailevissa romaaneissa on usein fantasia- että kauhukirjallisuuden piirteitä. Joissain fiktioissa yliluonnolliset ilmiöt ja keskiaikaan viittaavat yksityiskohdat sekoittuvat tieteiskirjallisuudelle luonteenomaiseen futuristiseen teknologiaan. Fantasia onkin nähtävä osanana laajempaa spekulatiivisen fikstion kenttää.
Myös historiaa kuvaavan fiktion ja fantasiakirjallisuuden välinen raja on epämääräinen. Esimerkiksi keskiajan Eurooppaa kuvaavissa romaaneissa realistisuutta tavoitteleva kuvaus yhdistyy toisinaan yliluonnollisiin tapahtumiin. Fantasiakirjallisuuden suosio alkoi kasvaa 190-luvun lopulla J.R.R. Tolkenin teoksen Taru sormusten herrasta nousi nuorison kultti kirjaksi . Tolkenia pidetään yhä kaikkein tunetuimpana fantasiakirjailijana. Monia uusia fantasiakirjallisuuden teoksia verrataan juuri Tolkenin teoksiin.
Janna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti