Kauhukirjallisuus

Kauhukirjallisuus on kirjallisuuden laji, joka käsittelee hyvin jänniä ja pelottavia ja kauhua herättäviä aisioita tai jotain ihme örkki mörkkejä. Tarkoitus olisi, että lukija kokisi olevan itse tekstissä. Kummitukset, vampyyrit ja ihmissudet ovat yleistä kauhukirjallisuudessa.

Kauhukirjallisuus suomessa
Mika Waltari kirjoitti aikanaan Poe-vaikutteisia kauhunovelleja nimimerkillä Kristian Korppi.
Kotimaista nykykauhua edustavat muun muassa Boris Hurtta ja Kari Nenonen.

Sbegu lol

Kirjaesitelmä Genesis, tekijä: Iina

Genesiksen kirjoitti Bernard Beckett. Kirja ajoittuu 2000-luvun lopulle, jossa ihmiset ovat turvassa mutteivat vapaita. Eli he eivät pääse pois asuinsaarestaan.
Eräs tyttö, nimeltä Anaksimandros, kertoo Adam Forden elämänvaiheita, koska hän oli todella merkittävä henkilö tehdessään teon mitä kukaan muu ei olisi tehnyt. Hän oli vartio puuhissa kaverinsa kanssa. Työssä piti ampua kaikki veneet tai muut alukset jotka lähestyivät porttia, mikä erotti kansalaiset ulkomaailmasta. Veneet kivasti räjähtivät mereen, ihmiset mukanaan. Kerran pieni vene lähestyi porttia ja Adam huomasi mitä veneessä oli. Nuori tyttö. Hänen piti ampua se, muttei pystynyt. Hän pyysi kaveriaan ampumaan. Siispä he vaihtoivat paikkaa, Adam meni vartiotorniin ja kaveri rantaan tähtäämään. Adam ei halunnut tytön kuolevan joten hän ampui kaverinsa. (jos rannalla tähtäävä henkilö jostain syystä epäröi hänet piti ampua vartiotornista) Adam pelasti tytön ja vei hänet luolaan, toi hänelle ruokaa ja peitteitä.
"Juonta en oikein saanut selville, koska en edes ehtinyt lukea kirjaa kokonaan. Silti kannattaa lukea, ei se niin huono ollut."

Tarina By:Rosa

Kävelin kohti uutta asuntoani, vanhaa kartanoa johon minun ja lapseni oli tarkoitus muuttaa. Olin yksinhuoltaja ja uusi elämä kerrostalokaksiosta perittyyn sukukartanoon kuulosti jännittävältä. Olin eronnut miehestäni neljä vuotta sitten poikani Danin ollessa vasta vuoden ikäinen. Dan juoksi innoissaan kartanon pihalla niin kovaa kuin viisi-vuotias pystyy juoksemaan. Kutsuin Danin sisälle katsomaan meidän uutta kotia, jonka historiasta en tiennyt paljon mitään muuta kuin että, vuonna 1854 kreivitär Elizabeth oli tappanut itsensä hyppäämällä kartanon ylimmästä- eli kolmannesta kerroksesta alas. Hänet haudattiin kartanon pihamaalle rautaisen ristin alle maanalaiseen kryptaan. Otin Danin syliini, halasin häntä tiukasti ja sanoin hänelle: "Lupaathan, että pysyttelet pihalla etkä mene lähellekkään metsän reunaa ilman minua?" "Lupaan", Dan vastasi ja hyppäsi sylistäni pois.

Seuraavana aamuna kun heräsin tajusin että, Dan ei ole sisällä. Etsin poikaa varmaan kaksi tuntia kunnes hän käveli sisään kaulassaan riipus, jossa oli pentagrammi. Tivasin Danilta missä hän oli ollut ja mistä hän oli riipuksen saanut, mutta poika pysyi vaiti. En jaksanut enää miettiä asiaa vaan menin tekemään päivällistä. Saatuani päivällisen valmiiksi lähdin etsimään Dania. Olohuoneeseen astuessani näin tumman hahmon juoksevan olohuoneesta sivuovelle ja sieltä ulos. Mietin hetken mikä se olisi voinut olla, mutta se keskeytyi kauhun huutooni: lattiaan oli maalattu verenpunaisella luku 666. Siinä samassa Dan astui huoneeseen viaton ilme silmissän ja kysyi: "Äiti, koska ruoka on valmista?"

kauhunovelli :D

Äiti oli kutsunut kaikki työkaverinsa juhlimaan sinä lauantaina. Kaikki talossa sillä hetkellä olleet istuivat pöydällä juttelemassa niitä näitä, kaikki paitsi nuori Mia. Mia katseli vieraita hieman arkana etäämpää. Oli jo myöhä, ja Miaa väsytti kovin, ja hän toivoi, että äiti laittaisi hänet jo nukkumaan. Niin huolehtivainen äiti kuin Mialla oli, mutta tällä kertaa äiti oli kyllä unohtanut lapsensa tyystin. Mia siirtyi taas vähän etäämmäs. Oikealla puolella Mia näki portaat. Mia pelkäsi portaikkoa, koska ne olivat iltamyöhään niin pimeät. Siksi hän halusi aina, että äiti saattelee hänet yläkertaan, jossa Mian huone oli. Äiti puhui sillä hetkellä jotain naapurin kissan vapaana pidosta, kun Mia sulki silmänsä, ja näytti mahdollisimman ärtyneeltä. Hän toivoi, että kun hän seuraavan kerran aukaisisi silmät, äiti olisi huomannut hänet. Mia aukaisi silmänsä hitaasti, mutta turhaan; äiti oli vieläkin pälättämässä vierailleen pöydällä. Tyttö huokaisi, ja sillä sekunnilla hän kuuli ylhäältä jotain meteliä. Hän tiesi 6-vúotiaana tyttönä jo hyvin, ettei yläkerrassa ollut ketään, mutta kuulosti, kuin joku olisi kävellyt yläkerrassa. Aivan, kuin joku olisi yrittänyt kävellä niin hiljaa, kuin vain voi, mutta joutunut huomatuksi. Ensin askeleet olivat kuin sydämenlyöntejä, tasaisia, "tykyttäviä". Ne muuttuivat kovemmiksi, epätasaisiksi, ja kymmenen sekunnin päästä ne hävisivät. Mian mielikuvitus lähti laukkaamaan. Entäpä, jos murhaaja olisi pysähtynyt portaikon yläpäähän, ja odottelisi siellä nyt, että tyttö menisi yksin nukkumaan? Nyt Miaa pelotti tosissaan. Mia katsoi taakseen, äiti vieraineen oli nähtävästi lähtenyt pihalle polttamaan tupakkaa. Mia koetti kääntyä portaista pois, mutta ei voinut. Hän oli jähmettyneenä paikoilleen, koska hän tunsi jonkun läsnäolon. Joku katseli häntä sieltä pimeydestä. Uteliaisuus, ja se, että tyttö sisimmässään tiesi, ettei kukaan voinut oikeasti olla portaikossa, saivat tytön ottamaan ensimmäisen askeleen kohti ensimmäistä porrasta. Mitään ei tapahtunut. Sitten Mia tunsi jo olonsa rennommaksi, ja pystyi ottamaan kolme uutta harppausta. Toinen porras, ja hän koetti nähdä, oliko siellä ylhäällä ketään, mutta oli aivan pimeää, eikä ketään näkynyt. Mia otti seuraavan askeleen, ja taas seuraavan, kunnes hän oli portaiden puolivälissä, jossa portaat vaihtoivat suuntaa. Mia katsoi ylös, ja näki tumman hahmon siellä. Mia ei todellakaan pystynyt liikkumaan, ja hän katseli vain ylöspäin. Kun silmät olivat tottuneet pimeyteen, erotti hän tumman hahmon olevan poika. Pojan silmänaluset olivat punaiset, ja lyhyet, harvat hiukset sojottivat ylös. Pojalla oli kädessään peili, josta Mia näki kasvonsa. Toisessa kädessä pojalla oli leipäveitsi, jonka teräosassa oli jonkin verran verta. Poika katsoi suoraan Miaa silmiin, ja siinä vaiheessa Mia ei saanut henkeä, kun poika otti yhden askeleen kohti Miaa. Mia kääntyi, ja otti lyhyitä, salpaantuneita askeleita pois päin pojasta. Hän katsoi koko ajan poikaa, kun otti askeleita alas. Viimeiset askeleet, jolloin tuli vastaan viimeiset portaat. Tyttö ei enää nähnyt poikaa, jolloin hän uskalsi kääntyä, ja...

Seuraavana päivänä Mia heräsi. Ensin Mia ei erottanut, missä hän heräsi, mutta hän oli sairaalassa. Äiti oli oikealla puolella sänkyä.
"Miksi teit sen?" äiti kysyi.
"Tein mitä?" Mia ihmetteli. Äiti purskahti itkuun.
"M-miksi... Miksi... Viiltelit... Ka-kasvosi ruville?" Äiti ojensi Mialle peilin, ja Mia katsoi siitä itseään. Hän ei tunnistanut peilissä olevaa ihmistä omaksi itsekseen.
"Paljonko kello on?" Mia halusi tietää.
"K-kaksi yöllä", äiti vastasi.
"Nukunko minä? Onko tämä unta?" Äiti tarttui Miaa kädestä, ja itki. Äiti oli järkyttynyt; miksi hänen oma tyttö olisi halunnut vahingoittaa itseään? Mia nukkui yön sairaalassa, ja seuraavana päivänä he kävivät kaksi kertaa psykologilla, äidin pyynnöstä. Seuraavana yönä äiti ei todellakaan unohtanut saattaa Miaa unten maille.
"Hyvää yötä rakas. Tule alakertaan, jos tarvitset jotain", sanoi äiti ja antoi suukon Mian poskelle. Mia sai onneksi hyvin unta. Kello kaksi yöllä Mia aukaisi silmänsä. Hän tunsi rintakehänsä päällä painoa. Mia liikutti silmiään, ja näki huoneen oven olevan raollaan. Siellä oli hevosen jalat. Mia oli kauhuissaan. Hän ei voinut liikauttaa mitään muita lihaksia kuin silmissä olevia. Ovi aukeni kokonaan, ja Mian silmät lakkasivat liikkumisen oven kohdalla. Tumma hahmo asteli Mian huoneeseen sisälle. Se oli sama poika, minkä Mia oli nähnyt portaikossa. Tällä kertaa, sillä oli kädessään vain leipäveitsi, ja nyt siinä oli tuoretta verta, joka tippui siitä lattialle. Poika katsoi Miaa silmiin. Poika kurotti tyhjää kättään kohti Miaa, ja paino rintakehän päällä hellitti. Mia näki pojan ottavan toiseen käteensä peilin, joka oli nähtävästi ollut siinä rintakehällä painamassa. Nyt poika nosti leipäveitsen, ja jäi odottamaan jotakin. Mia halusi päästä pois tilanteesta, yritti liikauttaa sormeaan. Hiki valui Mian otsalla. Se onnistui! Etusormi liikahti. Poika nosti veitsikätensä, ja täräytti sen kunnolla kohti Mian kaulaa. Viimeisillä sekunneilla Mia kuuli korvaansa sanottavan: "Älä huoli. Äitisikään ei selvinnyt." - TomTom - XD

Harry Potter ja viisasten kivi, J.K. Rowling

Kirjassa 11-vuotias Harry, jonka omat vanhemmat ovat kuolleet, asuu tätinsä ja enonsa kanssa Lontoossa. He ovat aivan hirveitä hänelle, eikä Harrylla ole edes ystäviä. Yhtäkkiä hän saa kirjeitä joista hän saa tietää olevansa velho ja että hän oli oli 1-vuotiaana kukistanut velhomaailman suurimman velhon, Voldemortin. Hän pääsee opiskelemaan velhokouluun nimeltä Tylypahka, ja hän ystävystyy Hermionen ja Ronin kanssa jotka ovat myös velhoja. He saavat tietää, että Tylypahkaan on piilotettu viisasten kivi jolla saa ikuisen elämän. He saavat tietää, että yksi opettajista yrittää varastaa kiven, joten he yrittävät pysäyttää tämän. Lopulta Harry saa tietää, että Voldemort oli sitoutunut tähän opettajaan pysyäkseen hengissä, Harry sai kuitenkin pysäytettyä Voldemortin, mutta ei lopullisesti.

Oli aika hyvä kirja. Olisi saanut olla pidempi.

Tuulen puolella, Leena Lehtolainen

Kirjassa Espoon poliisin väkivaltajaoksen päälliköksi palannut Maria Kallio tutkii kahta kuolemaa. Ensin kuolee hänen entinen seurustelukumppaninsa Harri Immonen. Aluksi hänen uskotaan vain liukastuneen ja pudonneen sen vuoksi kalliolta.
Tasan vuoden kuluttua ekomaaliyhtiö Merivaara Oy:n toimitusjohtaja Juha Merivaara kuolee väkivaltaisesti samalla paikalla Rödskärin kallioilla. Kuolinsyyksi epäillään aluksi sydänkohtausta, joita Merivaaralla oli esiintynyt aiemminkin. Pian kuolema kuitenkin paljastuu henkirikokseksi.
Käy ilmi, että Merivaara on murhannut Harrin tämän päästyä selville hänen hämäristä liiketoimistaan. Lisäksi selviää, että innokas merenkävijä Mikael Sjöberg tappoi Merivaaran pikaistuksissaan tämän tunnustettua murhan hänelle. Merivaara oli uhannut velipuoltaan Mikaelia samalla kohtalolla kuin Harria. Mikke katuu tekoaan heti, kun tajuaa Merivaaran kuolleen. Hän on lähellä tehdä itsemurhan, mutta tämä onnistutaan estämään.

Iha medium kirja. (:

Aleksi Knaapinen 8D

Fantasiakirjallisuus

Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Fantasiakirjallisuudeksi voidaan määritellä pääasiassa romaani- ja novellimuotoinen kirjallisuus, jossa epätodellisilla ja yliluonnollisilla tapahtumilla on keskeinen osuus. Yleensä käsitettä fantasiakirjallisuus kuitenkin käytetään kapeammassa merkityksessä fiktiosta, joka sijoittuu kuvitteelliseen (usein keskiaikatyyppiseen) maailmaan, jossa esiintyy magiaa ja kansanperinteistä lainattuja mielikuvitus olioita. Fantasiakirjallisuuden piiristä löytyy sekä kevyttä viihdekirjallisuutta, että vakavaa taiteellista kunnianhimoa ja yhteiskunnallista sanomaa ilmaisevia teoksia.


Kaltrina