Täydellinen murha

Täydellinen murha

”Se on maali!” huutaa Hartwall areenan selostaja. Pekka on seuraamassa TPS vastaan HPK ottelua. TPS:n tehtyä maali lehterit alkoivat suorastaan täristä. Katsojat hurrasivat ja buuasivat HPK:n surkealle suoritukselle. Pekkaa alkoi suorastaan raivostua HPK:lle. Toisella erä tauolla hän piipahti vessassa. Pytyltä noustessaan vessaan tuli kaksi muuta katsojaa. Molemmat heistä suuntasivat pisuaareille. Pekka kuuli heidän puhuvan HPK:n surkeasta esityksestä. Pekan tekisi kovin mieli osallistua keskusteluun, mutta hän jättää sen väliin. Ajatellen, että se olisi epäkohteliasta. Hänen pistäessä vessan ovea kiinni miehet mulkaisevat häntä vihaisesti. HPK on kuin uudelleen syntynyt erä tauon jälkeen. Pekka yrittää kuikuilla katsomosta niitä kahta miestä, jotka hän oli nähnyt vessassa.

”No niin nyt alkaa HPK:n peli näyttää samanlaiselta kuin viime viikon pelikin” toteaa selostaja.

Pekan kuultua tuo selostajan lauseen hän heräsi jonkinlaisesta stranssista, takaisin maan päälle. Ja jatkaa pelin seuraamista kiinnostuneesti. Pelin loputtua hän oli hieman alla päin ja laahusti autolleen, kun HPK oli hävinnyt TPS:lle. Kotiin päästyä hän meni suoraan nukkumaan. Hänen vaimonsa oli myös jo siinä vaiheessa nukkumassa.

Tänään on Pekka Järvisen ensimmäinen työpaikka haastattelu. Sen jälkeen kun hän sai potkut Ruotsin poliisin rikosyksiköstä. Nyt hän palasi Suomen kamaralle hakemaan töitä. Siinä toivossa, että Suomessa olisi paremmat mahdollisuudet saada töitä. Hän oli aamulla nähnyt Helsingin Sanomissa työpaikka ilmoituksen, jossa tarjottiin paikkaa Vantaan huumepoliisiin kenttäosastossa. Hänen koko aamu oli mennyt piloille siitä johtuen, kun hän oli todella kova jännittämään. Aamiaiseksi hän ei saanut juotua kuin puolikkaan mukin kahvia ja syötyä yhden haukun sämpylää. Hän oikein tunsi miten hänen ruskeat lyhyet hiukset muuttuivat harmaammiksi, kun hän mietti mitä laittaisi päälleen työhaastatteluun.
Pekka kuuli kuin vaimo huusi keittiöstä: ”Laita se ihana pinkki kauluspaita, mustat suorat housut ja joku solmio!”

Pekka teki työtä käskettyä ja laittoi vaaleanpunaisen kauluspaidan ylleen ja totesi, että kyllä vaatteet miehen tekee. Pekka pakkasi salkkuun huolellisesti kaikki työtodistukset ja yliopisto paperit. Pekan saatua itsensä ja salkkunsa kuntoon, hän lähti astelemaan reippaan rauhallisin askelein kohti autotallia. Hänen saatua autokäyntiin Ulla-vaimo juoksi autotallin ovesta sisään ja piti kädessä jotain tablettia.

”Voi rakas taasko unohdit sinun sokeri lääkkeesi”, huusi Ulla moottorin äänen yli.

”Oi kiitos rakas, miten pärjäisinkään ilman sinua”, sanoi Pekka samalla kun suuteli vaimoaan

”Niin, mutta sitä varten me vaimot olemme olemassa”, totesi Ulla kun oli toipunut äkillisestä rakkauden osoituksesta.

Pekka pääsi vihdoin jatkamaan matkaa Vantaalle. Hän itse asuu Huopalahdessa eli matkaa hänellä ei ollut paljoakaan. Mutta Helsingin aamuruuhkassa liikkuminen on Pekan mielestä täyttä helvettiä. Tänään kuitenkin Helsingissä liikkuminen meni hyvin. Hän saapui hyvissä ajoin Vantaan rikospoliisin konttorin eteen. Hän ajoi rauhallisesti autonsa tilavaan parkkiin, johon oli merkattu vierailijoille. Hän otti autonsa hansikaslokerosta pienen taskumatin, johon oli kaiverrettu: Rakkaudella Pekalle! T:Kirsti. Samalla, kun hän joi pullosta miestä väkevämpää hän muisti Kirstin, johon hän oli tutustunut baari illan jälkeen Kirstin kotona ja joka oli lähettänyt samaisen taskumatin postitse Pekalle. Hän ei ollut kuullut Kirstistä sen jälkeen. Eikä hän olisikaan halunnut kuulla Kirstistä, koska onhan hänellä Ulla ja kaksi aikuista lasta. Pekka käveli parkkipaikan läpi, jonka asfaltti oli juuri uusittu ja suorastaan hohti auringon paisteessa. Pekka saapui vihdoin konttorin pääovelle miettien Kirstiä ja missä hän tällä hetkellä asustelee.

”Päivää voisinko auttaa?”, tervehti iloisesti aulan vastaanotto virkailija.

”Päivää olen tulossa siihen työhaastatteluun, josta oli ilmoitus tämän päivän lehdessä”, vastasi Pekka

”Niinpä tietysti hissillä ensin kolmanteen kerrokseen ja sieltä oikealle ja toinen ovi”, kertoi vastaanottovirkailija.

Pekka lähti kulkemaan hissejä kohti. Samalla, kun hän saapui hissien oville, niin yksi hissi saapui alas kyydissään 50-vuotias nainen. Joka oli kyllä ikäisekseen hyvin säilynyt. Nainen poistui hissistä hymyillen. Pekka alkoi miettiä naista ja sitä , miksi hän oli hymyillyt niin kovin. Hissin matkatessa ylös Pekka tajusi, että se taisi olla Kirsti. Hissi matkan aikana hissiin ei tullut ketään vaan hän sai olla koko matkan yksin hississä. Viidenteen kerrokseen saavuttaessa Pekan pää oli täysin sekaisin, kun hän oli pohtinut Kirstiä. Viides kerros oli todella avara ja vaalea. Seinät olivat valkoiset ja lattia oli laatoitettu beigen värisin laatoin. Silikonina oli käytetty hieman sinertävää silikonia. Pekka oli niin sekaisin, että lähti ensin kävelemään väärään suuntaan, mutta huomasi piakkoin menneensä väärään suuntaan. Hänen kääntyessä ympäri häntä vastaan tuli pukuun sonnustautunut ”bisnesmies”, joka suuntasi vessaan. Pekka ei kiinnittänyt mieheen mitään, muuta huomiota kuin, että miehellä oli kova kiire vessaan. Pekka istuutui oven vasemmalle puolelle ja jäi odottamaan, että hänet huudettaisiin haastatteluun. Aika kului ja kului, eikä kukaan tullut avaamaan hänelle ovea. Hänen odotettua lähemmäs kaksi tuntia, samainen ”bisnesmies” tuli nyt vasta asioiltaan.

”Anteeksi tiedättekö yhtään missä on se työhaastattelu?”, kysyi Pekka varovasti.

”Joo, se päättyi pari tuntia sitten, kun löysimme täydellisen henkilön siihen hommaan”, vastasi bisnesmies

”Asia ei minulle mitenkään kuulu, mutta veikö paikan henkilö nimeltä Kirsti”, uteli Pekka

”Taisi hänen etunimi olla jokin sellainen”, vastasi mies.

Voi saatana, se nainen ehti ensin, huusi Pekka!

Anteeksi, vastasi mies

Äshh, Ei mitään, Pekka vastasi ilkeään sävyyn.

Pekka lähti takaisin kohti hissejä. Hänen saavuttua hisseille hän painoi pohjakerroksen vihreää nappia johon oli kirjoitettu piste kirjoituksella yksi. Hissin saavuttua alimpaan kerrokseen koko aula oli täysin tyhjä. Hän lähti kohti ulkoa ovia ja potkaisi samalla alumiinin väristä roskista, joka kimposi vastaanotto tiskin taakse. Ulos päästyä hän suuntasi autolleen. Autolleen saavuttua hän huomasi, että Kirsti nojaili hänen autonsa kattoon

Mitä siinä täällä teet, tiuskaisi Pekka.

No miltäs näyttää, tulin tapaamaan sinua ja katsomaan janottaako vielä vanha suola, vastasi Kirsti.

No kuule ei enää janota sen jälkeen kun veit minulta työ paikan, ärähti Pekka.

Mites olit niin hidas, härnäsi Kirsti!

Pekka otti taskusta mattoveitsen esiin samalla kun Kirsti alkoi lähestyä häntä. Kirsti ensin hieman ihmetteli Pekan toimintaa ja sen jälkeen ymmärsi Pekan aikeet. Hän yritti vielä paeta tilanteesta, mutta se ei onnistunut. Pekka tuli hänen perässään puukotti häntä selkään raivon voimassa. Pekka kuuli kun Kirsti hengitti elämänsä viimeisen hengityksen. Pekka otti Kirstin ruumiin kyytiin ja vei sen länsisatamaan. Ja heitti sieltä sen mereen. Hän tajusi myös samalla kuinka täydellisen murhan hän oli tehnyt. Hän jatkoi normaalia elämää siitä eteenpäin. Ja sai myös töitä Salon poliisilaitokselta. Kuukausia myöhemmin lehtiin ja uutisiin ilmestyi mainoksia kadonneesta naisesta. Kukaan ei sen koomin epäillyt Pekkaa mistään. Ja vielä tänä päivänä hän toimii Salon poliisissa