Leiki kanssani

”Perillä ollaan”, Tommi sanoi ja parkkeerasi autonsa vanhan kartanon pihaan. ”Kulta, eikö meille olisi riittänyt pienempikin talo?” Kati kysyi ja katsoi valtavaa kartanoa, jonka he olivat ostaneet. ”Vain parasta sinulle”, Tommi sanoi ja antoi suukon vaimolleen. Tämän tehtyään Tommi avasi auton oven ja poistui autosta. Kati tuli perässä. Oli syyskuu ja tuuli puhalsi kylmästi.”Muuttofirman auto tulee varmaankin kohta”, Kati tuumi, sillä hänellä alkoi olla jo kylmä. Tommi nyökkäsi ja kääntyi ympäri ihailemaan uutta kotiaan. Kartano oli valtava. Valkoinen maali sen seinissä hilseili ja kattotiilet olivat vihreän sammaleen peitossa. Kati ja Tommi olivat ostaneet talon halvalla, koska talossa ei ollut asunut ketään vuosiin. Kati käveli Tommin luokse ja tarttui tätä kädestä. ”Kyllä täällä tarvitsee hieman remontoida, mutta muuten tämä on täydellinen”, Tommi totesi. Kati tarkasteli pihaa. Hän oli viherpeukalo ja oma puutarha oli ollut toive listalla jo pitkään. Pihassa oli paljon marjapensaita ja omenapuita. Pihaa ympäröi korkea ja tiheä kuusiaita. Kuusiaita toi yksityisyyttä, mutta sitä ei oikeastaan täällä tarvittu, sillä lähimmät naapurit asuivat noin kilometrin päässä ja lähin kylä sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Tommi, joka oli ammatiltaan lääkäri, oli saanut töitä kylästä. Kati taas oli joutunut jättämään oman työnsä muuton takia. Hän etsisi täältä uuden työpaikan, kunhan kotiutuisi ensin. ”Hei, tuolta kuorma tulee!” Tommi huudahti. ”Vihdoinkin”, Kati tokaisi.”Tule, mennään purkamaan lasti”, Tommi sanoi.

Oli ensimmäinen aamu uudessa talossa. Tommi oli lähtenyt jo töihin ja Kati oli jäänyt yksin kotiin. Sää oli aurinkoinen ja Kati oli lähtenyt ulos katsomaan puutarhaansa. Hän haravoi pihalla, kun hänen silmiinsä osui tyttö joka seisoi pihatiellä, joka oli melkein toisella puolen pihaa. Tytöllä oli pitkät hiukset ja kalpea iho. Tällä ei ollut kenkiä ja hänen vaalea hameessaan oli tahroja täynnä. Kati vilkutti tytölle hyväntahdon eleenä. Tyttö ei näyttänyt huomioivan Katia ollenkaan. Kati jatkoi töitään, mutta tyttö vaivasi tätä niin paljon, että hänen täytyi kääntää katseensa takaisin. Kun hän katsoi takaisin, tyttö seisoikin muutaman metrin päässä Katista. ”Hei. Mitä sinä täällä teet?” Kati kysyi. ”Leiki minun kanssani”, tyttö pyysi ja ojensi kätensä. ”No, eikö sinun pitäisi olla kotona tai koulussa. Olen varma, että sinua kaivataan jossakin”, Kati pohti, sillä hänellä ei ollut kokemusta lasten kanssa olemisesta. ”Leiki minun kanssani!” tyttö vaati ja silmän räpäyksessä hän katosi. Kati katseli ympärilleen ja hänen sydämensä hakkasi. Hän tuskin uskalsi hengittää. Tämä ei voinut olla mahdollista. Ei mitenkään. Kati ryntäsi sisälle taloon pelon vallassa ja lukitsi oven.

Oli melkein jo ilta kun Tommi saapui kotiin. Hän asteli kiviset portaat ylös ovelle ja avasi oven avaimellaan. Hänen tultua sisälle hän näki kuinka Kati istui olohuoneen lattialla järkyttyneenä. ”Kulta, miten päiväsi on sujunut?” Tommi kysyi. Hän näki kuinka Kati vavahti. ”Mikä nyt on? Näytät siltä kuin olisit nähnyt aaveen” Tommi kysyi. ”No pidät minua varmaan täysin hulluna, mutta… luulen, että näin aaveen” Kati kertoi. ”Kai tiedät, ettei aaveita ole olemassakaan?” Tommi kysy hieman kiusoittelevasti. ”Kaikkeen löytyy varmasti selitys”, hän jatkoi. ”Niin, ei aaveita olekaan. Mielikuvitukseni lähti varmaankin vain laukkaamaan”, Kati tuumi, mutta asia vaivasi häntä silti.

Keskellä yötä Kati heräsi. Hänellä oli kauhean kuuma ja hän päätti lähteä hakemaan juotavaa. Kati katsoi Tommia, joka nukkui sikeästi. Hän nousi ylös ja hiipi hiljaa vessaan, ettei herättäisi Tommia. Saavuttuaan sinne hän avasi peilikaapin, jossa oli lasi. Hän nappasi lasin kaapista ja oli sulkemassa kaapin oven kun hän näki peilin kautta takanaan seisovan tytön. Kati kääntyi ympäri. Siinä tyttö oli. Kati olisi halunnut juosta pois, mutta hänen raajansa eivät totelleet häntä. ”Mitä sinä täällä teet? Miten ylipäätään pääsit tänne? Ja mitä sinä tahdot minusta?” Kati kuulusteli. Tyttö ei vastannut vaan käveli kohti Katia. Tyttö näytti hampaansa. Ne olivat aivan veren peitossa. Kati näki kuinka tumman punainen veripisara valui alas tytön kalpeaa suupieltä. Kati heitti kädessään olevan lasin tyttöä kohti ja säntäsi juoksuun. Kati juoksi alas natisevia portaita keittiöön. Hän etsi laatikosta veitsen ja otti sen käteensä. Kati jäi odottamaan tyttöä keittiöön.

Aamulla kun Tommi heräsi, hän huomasi Katin istuvan lattialla veitsi kädessään. Katin kädet olivat yltä päältä veressä. ”Kulta! Mitä sinulle on käynyt?!” Tommi kysyi. Kati vavahti, ja katsoi käsiinsä. ”Mitä minulle on tapahtunut?!” Kati kysyi ja joutui paniikkiin. ”Etkö todella tiedä mitä on käynyt?” Tommi ihmetteli ja meni katin luokse. ”Näytä sitä”, Tommi pyysi. Koska Tommi oli lääkäri, hän tarkasti pystyisikö hoitamaan Katin. Hän tarkasteli Katin käsiä ja löysi haavoja, jotka muistuttivat purema jälkiä. ”Mitä olet tehnyt itsellesi?” Tommi kysyi. ”En minä ole tehnyt mitään itselleni! Mutta… hän oli täällä.” Kati muisteli. ”Kati, täällä ei ole käynyt ketään ”, Tommi sanoi varoen. ”Eli sinä pidät minua aivan hulluna! Ehkä se olitkin sinä!” Kati huusi ja nousi seisomaan. Kati osoitti veitsellä Tommia. Tommi nosti kätensä luovuttamisen merkiksi. ”En minä pidä sinua hulluna”, Tommi selitti ja yritti rauhoittaa Katia. ”Jos täällä ei ole käynyt ketään, sinun on pitänyt tehdä nämä!”, Kati syytti ja osoitti verisiä ranteitaan. ”Olet paniikissa. Rauhoitu!” Tommi yritti rauhoittaa tilannetta, mutta turhaan. ”Minä tiedän, että se olit sinä! Yritit tappaa minut, koska olet mielipuoli!” Kati huusi. Kati iski veitsellä Tommia kylkeen. Tommi laittoi kätensä haavalle ja näki kuinka paidan läpi alkoi pulputa verta. Tommin oli toimittava nopeasti. Hän sieppasi kännykkänsä yöpöydältä ja säntäsi juoksuun.
Tommi ei tiennyt minne olisi ollut parasta mennä. Hän koki parhaimmaksi juosta vessaan jonka oven saisi lukittua. Tommi juoksi henkensä edestä kohti vessaa. Vaikka sinne ei ollut edes pitkä matka, se tuntui kestävän ikuisuuden. Tommi saapui viimein vessaan, laittoi valot päälle ja lukitsi oven. Hän kääntyi ympäri ja näki verellä tahritut kaakelit. Peilikaapin oviin oli kirjoitettu: Se ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tommi ei ehtinyt ajatella vaan soitti hätänumeroon. Puhelin piippasi. Oven takaa alkoi kuulua askeleita ja pian oveen alettiin hakata jollakin terävällä, sillä se läpäisi heti ensimmäisellä iskulla oven. Hätänumerosta ei vastattu. Ovi hajosi pian sen jälkeen ja Kati astui sisään. ”Kati, ei!” Tommi huusi, mutta Kati iski Tommia monta kertaa kunnes, Tommi ei enää hengittänyt. Sen jälkeen Kati leikkeli Tommin ja söi pala kerrallaan. Juuri samalla tavalla, kuin oli vuosia sitten oli syönnyt tappaneensa pikku tytön.

-Minna-